Talking Headsin musiikkia voisi jossain mielessä kuvailla juppihippirämpyttelyksi, jossa värillinen mies hakkaa alkukantaisia rumpuja, strutsinkaulainen miehenkuikelo kiekuu, kiltti naapurintyttö soittaa bassoa ja syntikka vinkuu. Toisaalta sitä voisi kuivailla myös herkäksi kitaroinniksi massiivisen yleisön edessä. Tai kiharoinniksi, kuten Wordin oikoluku asian haluaisi ilmaista. Stop Making Sense on vähän sitä kaikkea.
[div style=”margin-left: 20px;”][I]Lost my shape – Trying to act casual
Can’t stop – I might end up in the hospital
I’m changing my shape – I feel like an accident
They’re back! – To explain their experience[/I] (Cross-Eyed And Painless)[/div]
Jonathan Demmen ohjaama konserttitaltiointi on välillä yhtä pitkä ja kuiva kuin käytävä Hannibal Lecterin luo. Kotisohvalla tunnelma on aina eri kuin itse paikan päällä. Kuten monen muunkin audiovisuaalisen keikkatallenteen kohdalla, on tässäkin mainittava, että eniten paketista saavat irti fanit. Extroja siihen ei kuulu, ja esityskin näyttää vähän muinaisjäänteeltä. Olkoonkin, että bändin laulaja-musiikintekijä David Byrnen ideoima lavashow on ajoittain hyvinkin omaperäinen. Omaperäistä on tietysti myös miehen laulu.
Tallenteella nähdään mielipuolista kuntoilua (yksi biisi vedetään käytännössä katsoen juosten – voidaankin kysyä, mitä kamaa bändi on vetänyt, kun laulajaakaan ei moinen maratooni edes hengästytä), outoa liikehdintää (mm. sätkyttelyä selällään ja kumimaista muljahtelua), vanhaa kunnon pönötystä ja julmetun iso puku. Se, mitä kuullaan, saattaa tuntua puuromaiselta, sillä yhtyeen kappaleissa on usein mielenkiintoisempaa lyriikkaa kuin muuta mieleenpainuvuutta.
Musiikkipuoli kuulostaa teknisesti hyvältä, vaikka liveäänitteissä ovatkin aina omat ongelmansa. Uudelleen miksattu ääni ja masteroitu kuva ovat tietysti juttuja, joita vanhemmilta konserttitaltioinneilta muutenkin odottaa, joten ne eivät varsinaisesti riitä hehkutuksen aiheiksi. Mitä siis jää käteen? Mukiinmenevä kokonaisuus, jossa huikeinta on David Byrnen maanisesti kuvan ulkopuolelle tuijottava hahmo ja yhtyeen kekseliäät sanoitukset. Aika jännää.
[div style=”margin-left: 20px;”][I]And You may ask yourself
What is that beautiful house?
And you may ask yourself
Where does that highway go to?
And you may ask yourself
Am I right? …Am I wrong?
And you may say to yourself
MY GOD! …WHAT HAVE I DONE?[/I] (Once In A Lifetime)[/div]
[u]Kappalelista:[/u]
Psycho Killer; Heaven; Thank You For Sending Me An Angel; Found A Job; Slippery People; Burning Down The House; Life During Wartime; Making Flippy Floppy; Swamp; What A Day That Was; Naive Melody (This Must Be The Place); Once In A Lifetime; Genius Of Love; Girlfriend Is Better; Take Me To The River; Cross-Eyed And Painless
