Kuinkahan monta kertaa olen kirjoittanut näihin arvosteluihin, että ”minä ihan todella halusin pitää tästä leffasta”? Monta. En muista tarkasti montako, mutta monta kuitenkin. Ja nyt kun vihdoin, valehdeltuani vuosia itselleni, että edelleen DVD-hyllyssäni muoveissaan kiltisti odottanut AVP voisi kuitenkin olla ihan ok, ja kaikki kymmenet ja sadat elokuvista yleensä aika samaa mieltä kanssani olevat ihmiset ovat vain väärässä ja pahantahtoisia, päätin karaistaa itseni, sekoittaa dippikastikkeen (Hot Chili, namnam) ja katsoa mitä tuleman pitää, saan taas kirjoittaa tuon kuluneen lauseen tänne. Minä siis ihan todella halusin pitää tästä leffasta.
Tai siis, onhan Predator ihan ehdottomasti viilein ökkömönkiäinen koko elokuvahistoriassa ja McTiernanin übermacho alkuperäisteos kuin oodi kaikelle sille, mikä armeijan metsäleireissä oli kivaa, sekä tietysti aivan jäätävän pelottava lihaksi ja vereksi muuttuva filosofinen tutkielma metsästäjän ja vaarallisen suurriistan välisestä ainutlaatuisesta suhteesta. Hieman kuin Hemingwayn Vanhus ja meri, mutta miniguneilla ja avaruusoliolla varustettuna. Tiedättehän te, miehen kunniasta ja darwinilaisesta vahvimman laista. Ja Alien taas on yksi häiritsevimmistä ja klaustrofobisimmista kauhuelokuvista koskaan, silkkaa terroria. Molempien hahmojen maine on legendaarinen ja niiden ympärille luotu expanded universe populaarikulttuurista todennäköisesti yllättävän tarkasti tuttu ihan normiyleisöllekin. Kaikki nämä seikat huomioonottaen, edes ihan mukiinmenevän kollaboraatioleffan tekemisen ei luulisi olevan näin saa-tanan hankalaa?!
Mutta tuntuu se vain olevan. Typeriä epäloogisuuksia ja juonenaukkoja on niin hirveät määrät ettei niihin viitsi edes ottaa kantaa, mutta se on tietty toissijaista, että miten tuo dude pystyi muka pelkän yksivärisen tietokonemmallin perusteella kertomaan, että pari kilometriä etelänavan alta löytyneestä pyramidista pystyy selkeästi erottamaan sekä atsteekkien, kambodzalaisten ja egyptiläisten tyylejä. Siis sama janari, jolle 5 min aiemmin kerrottiin, että ”tämä on vanha valaanpyyntiasema”, ja joka silti kysyi huuli pyöreänä heti perään nähdessään ison luurangon, että ”mitä nuo ovat?”. No. Valaanluita. Ääliö. Eikä edes se haittaa, että (Aliens) veteraani Lance Henrikseniä lukuunottamatta kaikki näyttelijät ovat kuin Oulusta kiskaistuja. Mutta se alkaa jo haittaamaan, että mussunmussun Predatorit tulivat planeetalle ammoisina aikoina, opettivat ihmiset rakentamaan pyramideja (hassua, faijani on aina sanonut, ettei Kairon vierailunsa jälkeen usko egyptiläisten taitoihin hetkeäkään vaan antaa krediitit avaruusolioille) ja senjälkeen viljelivät alieneja maapallolla tullakseen metsästämään niitä miehistymisriittinään. Kamoon?!
Ja kun tuon ultimaattisesta idiotismista vielä pääsee yli, leffan lopullinen kuolinisku tulee siinä, että ohjaaja Anderson on päättänyt pelata box office-lukujen kanssa varman päälle. Niinkuin jo pelkkä filmin titteli itsessään ei takaisi suosiota, on taas kerran ollut pakko hakea se hemmetin PG-13-ikäraja jättämällä pois veri, oikea jännitys ja kirosanat. Sitten kuuluukin jo taas Hra. Elokuvatietäjän mussutus, että eihän noilla aineksilla leffaa muutenkaan tehdä. Juu ei tehdä ei. Mutta ovat ne melko olennaisia osia näitä kyseisiä franchiseja. Mörköjen teho piilee siinä uhassa, mitä kamaluuksia se voi sinulle tehdä. Graafinen väkivaltahan harvoin on pelottavaa, mutta annetaan maistiainen, ja sen jälkeen uhka on olemassa. Jos se poistetaan, käteen ei paljon jää. Nämä tylsimys-predatorit ovat lisäksi tyhmiä kuin videopelien vastustajat. Alienien toteutuksessa ja filmaamisessa ei sinällään ole valitettavaa.
Näin, vaikka kuinka toivoin muuta, Andersonin paras leffa on edelleen Kurt Russellin tähdittämä yllättävän ilkeä ja viihdyttävä Soldier. AVP on ladattu klassisilla hirviöillä joista lähes kaikki tykkäävät, ja Lance Henriksen vs. Predator-yksykkönen saa tietysti kasaridiggarit nyökyttelemään hyväksyvästi, mutta valtava potentiaali on hukattu niin pahasti, että harmistus on suunnaton. En suosittele edes sarjojen faneille, itse asiassa varsinkaan heille, mutta tiedän omasta kokemuksesta, etteivät mitkään varoitukset saa teitä pysymään ikuisesti poissa tämän kammotuksen luota. Älkää kuitenkaan odottako yhtään mitään. On suorastaan saavutus, miten näin rosoisista ja maukkaista aineksista on saatu keitettyä näin teollisen makuinen soppa vailla yhtään niitä kunnon sattumia, jotka tekevät keitosta hyvän. Pöh.
