Mullan alla -sarjan löytäminen yli kymmenen vuotta American Beautyn jälkeen ja vieläpä Dexterin Michael C. Hallin loistokkuuden myötä on kuin olisi kuunnellut Led Zeppelin I:n, todennut sen loistavaksi ja muistanut lopulta yhtyeen muun tuotannon vasta John Paul Jonesin Them Crooked Vultures -soitannan myötä…
Ok, vertauskuva ontuu. Mutta Alan Ballin luoma sarja ei sitä tee. Homoudestaan avoin käsikirjoittaja on kieltämättä toistanut vuoden 1999 klassikkokäsikirjoituksensa osasia aika tarkalleen, mutta luonut siinä samassa pinon 2000-luvun keskeisimpiä draamahahmoja ja pohdiskelua elämästä sekä siitä kuusi jalkaa syvempänä odottavasta synkeästä kuolemasta.
Lähtökohtana 13-tuntiselle ja liberaalille debyyttisiisonille toimii mikäpä muu kuin kuolema. Hautausurakoitsija Fisher kuolee jättäen firmansa nelihenkiselle perheelleen. Avausjakso leikittelee vielä markkinavoimille ostoskanavamaisilla hautausvälinemainoksillaan, mutta jatkossa meno tasaantuu ja yhdistävänä tekijänä toimii ennen kaikkea jokaisen jakson avaava kuolema – aina erilainen, mutta aina niin riipaiseva.
Kuin tyhjästä (lue: American Beauty -ohjaaja Mendesin teatterimusikaalista!) loistokkuuteen hypännyt Michael C. Hall on sarjan David Fisher, kalvakka kaappihomo, joka fiksaa työkseen kuolleita hautauskuntoon. Hissukka David voisi olla suvereeni keskushahmo yhdeksässä sarjassa kymmenestä, mutta nyt haastetta tulee monelta suunnalta: Peter Krause puhaltaa tuttuun Tuhlaajapoika palaa -tarinaan liekkiä sen verran paljon, että tulee synnyttäneeksi Feeniks-lintumaisesti Nate Fisher Jr. -hahmonsa hautaustoimiston sähäkäksi valopilkuksi, veljensä vastakohdaksi. Palailijan rinnalle löytyy aina mainion Rachel Griffithsin ihanan ristiriitainen superälykäs sekopää Brenda. Eikä yhtään väheksyvää sanaa sovi heittää Ruth-lesken (F. Conroy) tai teiniyden hormoni(- ja huume)huuruisessa sekavuudessa kulkevan Clairen (Lauren Ambrose) suuntaan.
Mullan alla on sarja, jota huomaa katsovansa siksi, että TAHTOO (kyllä, se kirjoitetaan isolla) elää kiinnostavan perheen jokaisen osasen elämää ja katsoa, minne elon tie heidät vie. Tai siis jos tarkkoja ollaan, niin sarjan voimakkaasti viivaama kuolemahan siellä odottaa, joten avaussanaksi voisi kohota pikemminkin ”Miten”. Brendan ja Naten suhde on tapaamisesta asti yhtä skitsoutta ja kummallisuutta, mutta sitä enemmän se koskettaa, kun rakastamisen universaali vaikeus ja ihanuus paistaa parin toimista. Clairen jokainen hapuilu ja tukea etsivä katse toimii empatiakanavana läpi kauden, ja Ruthin perusäitimäisen koominen huoli on perhettä yhteen kokoavista voimavaroista suurimpia. Onnistunutta on myös sarjan tapa muistuttaa Ruthin avulla, ettei elämä ehkä sittenkään lopu rakkaan kuolemaan, vaan menetyksen kokeneella on oikeutensa uuteen yritykseen.
Hautausyrityksen ympärille eli kirkollisen taantumuksen ja kuoleman vääjäämättömyyden keskelle sijoittuvana Mullan alla varmasti järkyttää monia piirejä läväyttämällä mukaan niin homoutta, huumeenkäyttöä, yritysmaailman tunteettomuutta (Fishereitä ahdisteleva alan jättitekijä) kuin itsetuhoista käytöstä. Ts. sarja parsii itsensä kokoon yhdistämällä jokaiselle tuttua elämän kummallisuutta ja toisaalta kurkkaamalla kolikon vähemmän hyväksytylle puolelle. Jotkut homostelukohtaukset toki hieman ihmetyttävät heterokatsojaa, mutta jo siinä vaiheessa, kun huomaa jakson päätteeksi pohtivansa esille nostettua (usein kipeää) näkökulmaa, lie käsikirjoittajaryhmä päässyt toivomaansa tulokseen.
Aivan viittä tähteä kaudelle ei tohdi antaa, vaikka useat osatekijät (etenkin näyttelijätyö, Nate-Brenda-suhteen kehitys, Ruthin osa tarinaa) moiseen velvoittaisivat. Päätösjakso ei mitenkään kruunaa menoa tai räjäytä pottia, vaan pikemminkin kulkee uinuvassa mielentilassa kohti seuraavia kausia. Myös kieltämättä väriläikkänä toimiva Brendan veljen ympärille nivottu sivujuoni hakee paikkaansa kiehtovassa outoudessa. Niin monta muuta laatusarjaa tummanpuhuvasti virnuileva Mullan alla hautaa alleen, että sarja on ehdottomasti saanut yhden (myöhäis)fanin lisää. Olkoonkin, että tienviitaksi tarvittiin sarjamurhaajasarjatähden ja American Beautyn loistokkuus.
