On totta, että Renny Harlin ei ole saanut tehtyä koskaan mitään mestariteosta. Parhaimmillaan hepun leffat ovat olleet kuitenkin mainiota viihdettä ja mukana on ollut hienoja ideoita. Usein väitetään, että Rennyllä on selvää visuaalista silmää, mikä pitääkin paikkansa, sillä ei Hollywoodiin täysin kyvyttömänä lähdetä “tuntemattomista maista”. Kuitenkin nämä kehut tulevat usein suomalaisten suista, sillä eihän meidän ainoaa ohjaajaa Hollywoodin maailmassa voi täysin pystyyn haukkua. Mutta jos Renny ei olisikaan suomalainen, niin hän putoaisi heti meidänkin silmissämme Roland Emmerichin ja muiden yritteliäiden luusereiden joukkoon. Hän kuitenkin on suomalainen, niin häntä pitää tukea. Vai pitääkö? Niinpä. Onhan Rennyn leffat aina päässeet Suomessa lähes säälistä teatterikierrokselle, sillä Drivenin kaltainen pökäle olisi kenen tahansa muun ohjaajanimen takana päätynyt suoraan DVD:lle. Nyt 12 pitkän elokuvan jälkeen Rennyn 13. rytistys saapuu kuin saapuukin Suomessa suoraan DVD:lle ja ratkaisu on enemmän kuin oikea. Eipä leffan ilmestymisestä ole pidetty täällä edes mitään hirveätä kohua, mitä ei ole syytä yhtään ihmetellä.
The Covenant on Rennyn paluu teinikauhun pariin 18 vuoden tauon jälkeen. Edellinen teinikauhis, Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjan neljäs osa, oli hyvä paikka Rennylle näyttää todellinen osaamisensa, mikä tuli ilmi visuaalisesti hienoissa ja kekseliäissä kohtauksissa, joissa silloinen ohjaajalupaus pääsi todella herkuttelemaan. Kuten tuli jo todettua, niin The Covenant ei ole enää Rennyn nousukaudelta, vaan hitaan ja kärsivän kuolemisen kaudelta. Leffan vika ei kuitenkaan ole Rennyssä, sillä hän yrittää selvästi parhaansa. Rennyn viimeaikainen käsittämätön huonous piileekin ehkä surkeahkoissa käsiksissä, joita heppu on saanut työstettäväkseen. Tarina on nimittäin kerrottu varsin sujuvasti ja yllättävän viihdyttävästi, mutta onhan leffan perusidea sen verran typerä, että vain todellinen taituri voisi tehdä siitä hyvän elokuvan. Henkilöohjaajana Renny on kuitenkin aika tunari, eikä hän saa kokemattomasta ja nuoresta näyttelijäkokoonpanosta irti mitään muuta kuin tyhjänpäiväistä nyhjäämistä. Tällä kertaa toimintakohtauksista puuttuu se vimmainen tenho, ilmiömäinen potku ja hiottu tyylikkyys, jotka olivat mukana Rennyn parhaissa töissä.
The Covenant on kertomus neljästä suvusta, joissa on monien vuosisatojen ajan periytynyt sukupolvelta toiselle eräänlaiset taikavoimat, joita voi käyttää moneen eri tarkoitukseen ja jotka voivat väärin käytettynä aiheuttaa käyttäjälleen harmia. Nyt joku uusi tuntematon tekijä käyttää samoja voimia pahoihin tarkoituksiin, mistä voimia käyttävä poikanelikko aikoo ottaa selvää. Hommassa on Supernaturalin visuaalinen ilme, Smallville-tyylinen tarina ja O.C:stä tuttua saippuointa. Teinit ovat komeita, kauniita, hyvin menestyviä, pahvisia, pökkelöitä ja vähän liian vanhoja rooleihinsa. Luultavasti nimistä Steven Strait, Laura Ramsey ja Sebastian Stan ei tulla kuulemaan tulevaisuudessa. Filmin nuoret tähdet tulevat luultavasti olemaan TV-sarjojen vierailijanassuja ja tusinafilmien sivuosien tulkitsijoita.
Leffan juoni on pöhkö, minkä vuoksi on ikävää, että tekijät ovat ottaneet homman näin tympeän vakavasti. Huumori olisi voinut olla huojuvan rakennuksen pelastava kulmakivi. Kokonaisuus on joka tapauksessa ihan kiva, tyhjänpäiväistä viihdettä sujuvassa paketissa. Katsomiskokemus ei ole erikoisen tuskallinen, mutta ei varinaisesti miellyttäväkään. Varmasti löytyy leffasta pitäjiä, mutta kukaan tätä tuskin nostaa parhaimpien näkemiensä leffojen listalle. Noh, eipä sitä koskaan tiedä.
Kyllä Harlin seuraavaksi tekee varmasti hyvän elokuvan…
