Sotaa ja nyyhkyä. Nyyhkyä ja sotaa. Näistä aineksista koostuu elokuva nimeltä 55 päivää Pekingissä.
Eletään vuotta 1900, ja ollaan Kiinassa. Kansa on kaikkea muuta kuin tyytyväinen ja suunnittelee vallankumousta keisaridynastian vallassa olevan valtakunnan pään menoksi. Onneksi lännestä tulee apujoukkoja, ja tilanne näyttää rauhoittuvan. Mutta vain hetkeksi. Apujoukkojen komentaja; Majuri Matt Lewis (Charlton Heston) saapuu kaupunkiin, joka on juuri räjähtämässä vallankumoukseen. Jopa keisarinna Tzu-Hzi liittoutuu ilkeiden vallankumouksellisten kanssa. Seuraavat 55 päivää sitten taistellaan ja romantisoidaan.
Aika kliseinen juoni kerta kaikkiaan. Alussa elokuva vaikuttaa lupaavalta, mutta sortuu lopussa surkeaan dramatisointiin. Kuka olisi uskonut että itse Nicholas Ray olisi ohjannut tämän. Rayhan on ohjannut laatuleffan nimeltä Nuori kapinallinen. Ja tämän. Nuori kapinallinen on kyllä miljoona parempi kuin tämä tekele. En siltikään halua leimata tätä leffaa täysin surkeaksi, onhan tässä kaksi hyvää puolta: Charlton Heston ja eräät hienot kohtaukset.
Hyvä puoli 1: Loistava Charlton Heston joka tekee leffan parhaan roolisuorituksen. Mies hoitaa sotapojun roolin mainiosti. Hyvä(t) puol(et) 2: Alkukohtaus, jossa majuri vähentää sotilaan palkasta hups… tulipa melkein spoilattua. Sekä taistelukohtaukset, joiden efektit toimivat aika hyvin näinkin vanhaksi leffaksi.
Leffan naispääosan Ava Gardner tekee aika mitättömän roolin, eikä häntä melkeinpä huomaa koko leffan keston ajan. Ihan ok suoritus kuitenkin, sillä Hestonin varjoon jäämiseen ei tarvitse olla kovinkaan surkea. Kwai-joen sillassa loistanut David “Kurttu” Niven ei pääse näyttämään parastaan, vaikka taitoa olisi vaikka mihin. Sama ilme jokaikisessä kohtauksessa vikana luultavasti, sekä huonot tunne-ilmaisut.
Future Filmin karmivan huonoa dvd-julkaisua joutuvat tosifanit itkemään katkerasti. Ekstroista löytyy madonsyömä traileri sekä pari piskuista näyttelijä/ohjaajaesittelyä. Surkeaa kerta kaikkiaan. Ja ne valikot… Huh!
Ei hyvä, ei paha. Ihan ok.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
