Kyseessä on 80-luvulle sijoittuva sukkahousuhevileffa. Mark Wahlberg on Chris Cole, joka on coverbändin solisti. Hepun bändi coveroi yhtä maailman tiukimmista hardrock-pumpuista. Chris saa eräänä päivänä soiton originaalista bändistä Steeldragonista, häntä pyydetään koelauluun ja solistipestiähän se pukkaa.
Leffassa pyöritään takahuoneissa ja elellään rockunelmaa. Nähtäväksi jää kestääkö Chrisin ihmissuhde tyttöystäväänsä hulabaloossa ja kuinka hepulla nousee neste päähän vai nouseeko kuitenkaan.
Pläjäyksessä kuullaan loistavaa musaa, Def Leppard, Bon Jovi, Kiss jne. varsin aiheeseen sopivaa kamaa. Steeldragon-bändi on koottu leffaa varten ja sen riveissä nähdään esim. Zakk Wylde ja Jason Bonham. Jos nuo nimet jotain sanovat niin tämä leffa kannattaa tsekata. Itse ainakin kyseisen musagenren ystävänä pidin hommasta kovasti.
Tarinassa ei sinänsä ole mitään uutta vaan se tyytyy piirtämään pintapuolisiksi kuviksi keikkaelämää sekä tavallisimmat bändijutut pimuineen, hotellihuonehässäköineen sekä tietenkään dramaattisilta musiikillisilta erimielisyyksiltäkään ei voida välttyä. Välillä homma on kuin katsoisi joskus 80-luvulla niin tyypillistä On The Road -tyylin pidennettyä musavideota. Sehän sopii.
Onko tämä sitten huumoria vai draamaa, se on katsojan silmässä ja musiikkimaussa. Leffa ei yllä ihan loistavaakin loistavamman “Melkein julkkis” tasolle. Rock Star on aiheena hyvin saman tyylinen bändi-backstage-leffa, mutta tarinana ei lähellekään niin hyvä. Rock Starin parissa kuitenkin viihtyy hyvin, jos kyseisestä meiningistä pitää, se on varma. Laita leffa masinaan, vedä nupit kaakkoon ja nauti pienestä nostalgiatripistä. Pisteitä ropisee nyt enemmänkin musasta ja aihepiiristä kuin tarinasta.
