Tositapahtumiin perustuva tarina sitkeydestä ja päämäärään pyrkimisestä. Musta mies, Charles Brashear päättää tulla isona USA:n laivaston sukeltajaksi. Asia ei ole ihan simppeli, sillä mustia sukeltajia ei tuohon aikaan vielä pahemmin ole näkynyt. Leffan tapahtumathan sijoittuvat 60-luvulle jolloin jenkkilässä rasismi kukoisti ihan kunnolla.
Carl värväytyy puoliväkisin armeijan sukeltajakoulutukseen. Robert De Niro on Bill Yoast, kovaluinen kouluttaja, jollaisia ameriikan army- ja navy-jutuissa on totuttu näkemään. De Niro sopii tuohon perinteisen hullun huutajan rooliin mainiosti. Vaikka Bill tuntuu olevan Carlin pahin vihollinen ja rikkana rokassa on tämä kuitenkin periaatteiden ja oikeudenmukaisuuden mies. Bill saa sympatiat alusta lähtien vaikka pottumainen heppu onkin.
Carl läpäisee kovan koulun ja pääsee aktiivipalvelukseen. Sukellusonnettomuus vie kuitenkin jalan ja alkaa uusi taistelu olla ensimmäinen jalkansa menettänyt sukeltaja laivastossa. Tämä homma onkin se minkä takia tästä tarinasta on leffa tehty.
Homma toimii kohtuuhyvin. Leffan naiset ja perhesuhteet tuntuvat olevan hiukan pakonomaisesti mukana. Naiset vilahtelevat satunnaisesti kuvioissa, mutta lopussa hekin ovat tiiviimmin läsnä. Kylläpä tällainen Army- ja Navy-leffojen katselu vaatii tietynlaisen mielentilan. Onneksi machoiluun ei sorruta liikaa ja tarina jaksaa kiinnostaa… Eihän De Niron leffoja voi olla tsekkaamatta, olkoon ne mitä vaan.
