Poseidon on komea ja vaikuttava luksusristeilijä, jolla vietetään juuri uuden vuoden vaihtumista. On synkkä yö, mutta sää on tyyni ja olosuhteet uuden vuoden vastaanottajaisille ovat erinomaiset. Vai ovatko sittenkään? Kaikki näyttää ihan hyvältä aina siihen asti, kunnes jotain havaitaan kaukana laivan oikealla puolella. Jotain perin outoa. Sitten miehistön ja kapteenin valtaa suunnaton kauhu. He tajuavat mikä se oikein on. Se on jättiläismäinen hyökyaalto, joka pyyhältää raivoavalla vauhdilla kohti laivaa ilman pienintäkään armoa. Miehistö ja kapteeni yrittävät tehdä kaikkensa laivan pelastamiseksi, mutta pian he ymmärtävät, ettei asialle voi enää tehdä mitään. Aalto saavuttaa pian laivan, osuu siihen todella suurella voimalla ja lopulta kaataa koko aluksen ylösalaisin. Ja erittäin näyttävästi. Laivan sisällä alkaa suunnaton paniikki ja epätoivo ja hengissä olevat matkustajat alkavat sekopäisesti juoksennella suuntaan ja toiseen pelastuakseen laivasta. Alkaa suunnaton eloonjäämistaistelu ylösalaisin olevan laivan uumenista, josta kenen tahansa on vaikea selvitä hengissä.
En oikein tiennyt teatteriin astuessani, mitä oikein olisin osannut Poseidonilta enakkoon odottaa. Sehän on tavallaan re-make 70-luvun elokuvasta, mutta toisaalta minun on vaikeampi kommentoida asiaa enempää, koska kyseinen leffa on jäänyt itseltäni vielä katsomatta. Mutta 2000-luvun Poseidon on ainakin pirun komea, ellei sitten muuta. Komeus ja toiminta ovatkin selvästi leffan kantavia valttikortteja koska tarina ja heniköhahmot jäävät auttamattomasti taka-alalle. Niihin ei keskitytä alussa juuri lainkaan, onneksi sentään leffan edetessä syvennytään jonkun verran enemmän henkilöhahmoihin, etteivät ne jää kuitenkaan aivan sisällöttömiksi. Mutta joka tapauksessa tarinankerronnalla ei Poseidonissa pahemmin juhlita, vaan nimenomaan näyttävyydellä ja tehosteilla, jotka ovatkin kieltämättä huippuluokkaa. Varsinkin leffan alussa oleva laivan pyörähdyskohtaus on todella upea.
Poseidon on siis kaikin puolin erittäin komea, mutta toisaalta turhan sisällötön katastrofiseikkailu, jossa tarina ja henkilöt jäävät selvästi tehosteiden varjoon. Mutta mikään turha elokuva se ei siltikään ole. Jos kaipaa näyttävää katastrofiviihdettä, niin miksi ei sitten katsoisi Poseidonia. Suosittelen siis kaikesta huolimatta kaikille hyvän katastrofiviihteen ystäville.
nimimerkki: Tolppanen
