Eikö olisi mahtavaa, jos aurinko paistaisi aina ja loppujen lopuksi kaikki kääntyisi parhain päin? Edesmenneen tuottajaguru Aaron Spellingin luomus, Lemmenlaiva, on kevytviihdettä siitä hötöisimmästä päästä. Jos se olisi jugurttia, siinä olisi 0,01 % rasvaa, jos taas suosikkiartistin miljoonas levy, siinä olisi uutta ja merkittävää sisältöä tuskin sanaakaan. Mutta Lemmenlaiva ei ole älyviihdettä. Se on elävä unelmalomakuva, jota voi katsoa silloin kun tuntuu oikein karmean pahalta ja/tai aivot ovat surahtaneet virransäästötilaan.
Sarjan 12 ensimmäistä osaa ovat kuin 12 rasiaa sinisiä tusseja; pakkauksen avatessasi tiedät, että sinulla on aina tasan yhtä monta tussia, joista tulee samanlaista väriä. Lemmenlaivan jaksorakenne on seuraava: jokaisessa jaksossa on kolme tarinaa, joissa kaikissa seikkailee romanttissävyisissä tunnelmissa vierailevien tähtien lisäksi risteilyalus Pacific Princessin miehistö. Tarinat alkavat hahmojen esittelyllä, joka käy kätevästi alkutunnarin ja laivaan kirjautumisen kautta. Kaikki ovat aina yhtä hymyä, kapteeni Stubing (MacLeod) tosin vähän vähemmän, koska hän on aikansa mukainen eristäytyvä pomo. Sitä paitsi, kuten jo sarjan ensimmäisestä jaksosta (The Captain and the Lady/One if by Land/Centerfold) käy ilmi, hänellä on pitkällinen ja vakava romanssi meren kanssa.
Esittelyiden jälkeen voidaan siirtyä suhteiden rakentamiseen. Sinkut etsivät itselleen vastakappaletta, avioparit uutta virtaa välilleen ja muut hössöttävät muuten vaan. Esimerkiksi Identical Problem/Julie’s Old Flame/The Jinx pariuttaa kahta miehistön jäsentäkin, tohtoria (Koppell) sekä risteilyemäntä Julieta (Tewes). The Main Eventtunkee vanhan avioparin, makkarakuninkaan vaimoineen, hissiin löytämään toisensa uudelleen. Pelkkää hössötystä on tarjolla jaksossa The Old Man and the Runaway/A Fine Romance/The Painters, jonka kolmannessa tarinassa Pat Morita kavereineen yrittää maalata kapteenin hyttiä. Arvaahan sen, mitä siitä tulee, kun karatemies pannaan sudin varteen.
Jokainen jakso huvittaa, jos ei nyt suurieleisellä ja taustanauretulla komediallaan, ainakin kirkasotsaisuudellaan ja vanhahtavuudellaan. Lemmenlaivassa ei ole juoppoja, ei huoria, ei avionrikkojia. Tosin ilkeämielinen voisi nähdä vaikkapa risteilyemäntä Julien sekä tohtori Adam Brickerin toisessakin valossa. Jo ensimmäisen kauden alussa juuri heillä tuntuu olevan kaikkein eniten jotain sutinaa monen eri henkilön kanssa. Mutta Pacific Princessillä on vallalla satumaailma, jossa jopa kyseenalaisissa kuvissa esiintynyt neitokainen voi astua avioon puhtoisen poliitikon kanssa. Ei siellä ajatella kenestäkään rumasti.
Suomessa tällä hetkellä myydyn Lemmenlaivaboksin (kausi 1, osa 1) takakannessa komeilee K-18. Boksi on silti koko perheen viihdettä, sillä suukkoa suurempaa seksuaalista kanssakäymistä siinä ei näytetä, eikä väkivaltaakaan tehdä. Suomen ikäraja on juontuu tarkastusmaksuista, joita on haluttu välttää. Silloin julkaisijan on lyötävä kanteen automaattisesti se kovin luku – neliön sisässä.
