Ariel on kaukana pienistä merenneidoista. Se on kaukana kaikesta siitä, mikä on nättiä ja pitsistä. Ariel on jotakin, joka saattaa ruostua ja on ehkä ruosteessa, mutta siitä huolimatta se pitää onnellisesti vettä.
Elokuvan päähenkilö on mies. Hänen nimensä on Taisto Olavi Kasurinen (Pajala). Hänen elämänsä on kurjahkoa. Sitten tulee kengän kuva takalistoon. Onni ei Taistolle juuri hymyile. Onni lienee muuttanut Tahitille tai jonnekin muualle, pakoon Suomen kylmää ilmastoa. Taistosta tulee olosuhteiden pakosta rikollinen. Kohtalo suorastaan isketään hänen syliinsä. Onneksi tämä pieni taistelija saa hyvän sellitoverin, Mikkosen (Pellonpää). Mikkosta kalterit eivät pidättele. Elämä on kurjaa, mutta Kaurismäki taitaa komiikan konstit.
Ariel ei ole täydellinen elokuva, mutta (Aki) Kaurismäen hauskimpiin se kuuluu. Roolivalinnat ovat oivallisia, pieniä yllätyksiäkin mahtuu mukaan. Esim. Esko Nikkari pääsee vaihteeksi mafiapomoksi. Erikoinen valinta, mutta ei ollenkaan huono. Arielia katsoo tarinan pienestä töksähtelevyydestä huolimatta mielellään useamman kerran.
