Kuolleiden Talvi. Verta. Zombeja. Ystävyyttä.
Kuolleiden Talvi on jokseenkin perinteinen zombitarina. Erikoista on vain se, että tarina sijoittuu ydinsodan jälkeiseen Savoon. Vesuri Productions tuli tunnetuksi kauhukomediallaan Metsurin paluu vuonna 2004. Tämän jälkeen he jatkoivat kauhuelokuvan parissa, tällä kertaa sekoittaen siihen toimintaa ja draamaa. Loppujen lopuksi Kuolleiden Talvi on erinomaista viihdettä. Se onnistuu säikyttelemään, naurattamaan, ja loppua kohden kiihtyvä toiminta ja draama tekevät lopusta erinomaisen. Melkein.
Kuolleiden Talvi on yksi suomalaisen independent-elokuvan merkkipaaluista. Se on kotimaista indie-splatteria parhaimmillaan. Kuolleiden Talvi porskuttaa eteenpäin tahtia hidastamatta. Eläviä kuolleita päästetään päiviltä niin talikolla kuin pumppuhaulikollakin. Vaikka zombeja saisi olla enemmänkin, ovat tekijät saanet hyvän vaikutelman aikaan parilla näyttelijälläkin. Onneksi sentään loppukohtauksessa oli mukana edes 19 statistia.
Autioituneeseen Sonkajärven korpimaisemaan sijoittuva kertomus kolmesta henkilöstä, jotka taistelevat loputonta taistelua eläviä kuolleita vastaan karussa tulevaisuuden maailmassa. Juoni ehkä ole kovin omaperäinen, mutta Savoon sijoitettuna, hienojen veriefektien kera, se toimii. Vesuri Productions on onnistunut luomaan lähes ammattimaisen elokuvan vain 1000 eurolla.
Kuolleiden Talvessa näyttely on saanut eniten kritiikkiä. Omasta mielestäni näyttelijät ovat kuitenkin elokuvan tason huomioon ottaen erinomaisia. Varsinkin Antti Riuttanen ja Kirsti Savola onnistuvat rooleissaan, eikä Pasi Martikainenkaan mikään huono ole. Hänen hahmonsa on vain eleetön. Myös Teemu Salonen tekee hyvän roolin kylähulluna.
Kuolleiden Talvi on erinomainen viihde-elokuva lauantai-illan ratoksi. Se ei ole mitenkään syvällinen tai ajatuksia herättävä. Se on yksinkertaisesti erinomainen viihde-elokuva suomalaisittain. Kestoltaan se tosin voisi olla pitempikin. Kuolleiden Talvi on yksinkertaisesti paras kotimainen elokuva pitkään, pitkään aikaan.
nimimerkki: pasa
