Turhapuro, tuo kaikkien itseään kunnioittavien suomalaisten miesten ikoni ja karvaturpa on aina onnistunut jakamaan mielipiteet tiukasti kahtia ja tekee niin varmasti nytkin. Vuonna 1993 ilmestynyt elokuva Uuno Turhapuron poika on Pertti “Spede” Pasasen ohjaama ja käsikirjoittama. Kyseinen leffa ei todellakaan kuulu niihin kaikkein parhaimpiin Uuno-leffoihin. Se jatkaa 90-luvun heikkojen Uunojen sarjaa ennen ehkä heikointa Uuno Turhapuro – pisnismiestä.
Uuno-leffoissahan ei yleensä ole minkäänlaista juonta, poikkeuksena mainittakoon This Is My Life, vaan ne puokkoilevat vähän minne sattuu ilman päätä ja häntää. Uuno-leffojen huumori ainakin allekirjoittaneella toimii suhteellisen hyvin. Tämä ja oikeastaan kaikki Uunot, jotka on julkaistu 90-luvulla tekevät poikkeuksen mitä siihen hauskuuttamiseen tulee. Pätkä onnistuu tarjoamaan parit satunnaiset naurut, mutta siihen se sitten jääkin.
Uunon appi, vuoristoneuvos Tuura, on Suomen rikkain mies. Tämän tiedostavat myös ilkeät ja ahneet poliitikot, jotka havittelevat Uunon ohella vuoristoneuvoksen rahoja. Poliitikot kehittelevät juonen, jonka avulla he saavat kavallettua rahat itselleen. Poliitikkojen pääpiruna toimii pääministeri, jota näyttelee Juha Laitila. He päättävät palkata ammattitaitoisia gangstereita Amerikasta varastamaan Tuuran rahat. He arvelevat vuoristoneuvoksen tohelon vävyn olevan avain rahoihin, samalla kun tämä luulee olevansa Suomen presidentti. Niinpä yksi gangstereista tekeytyy Uunon kauan kadoksissa olleeksi pojaksi Urho Turhapuroksi, mutta kaikki ei kuitenkaan mene niinkuin vorot olivat asian suunnitelleet.
70-luku ja 80-luku oli Uuno-elokuvien kulta-aikaa. 1973 oli ensimmäisen Uunon ilmestymisajankohta ja siitä tuli niin suosittu, että leffalle päätettiin tehdä jatkoa. Jatkoa tehtiinkin 18 elokuvan verran elikkäs yhteensä 19 elokuvaa Uuno Turhapurosta on nähnyt päivänvalon. Kuitenkaan vuonna 1994 ilmestynyttä Uuno Turhapuron veli -elokuvaa ei pidetä Uuno-leffana, koska Vesku Loiri ei näytellyt siinä. Omasta mielestäni sarjan kuusi viimeisintä elokuvaa olisi voitu jättää tekemättä. Ne ovat erittäin heikkoja verrattuna muihin sarjan osiin. Niinpä viimeiseksi hyväksi leffaksi jäi Tupla-Uuno.
Tämän kyseisen teoksen voi katsoa kerran, that´s it. Uuno Turhapuro -elokuvien ystäville voin suositella tätä leffaa, ihan vaikka vain mielenkiinnon vuoksi katsottavaksi. Jos taasen haluaa viettää puolitoista tuntia hyvän ja hauskan elokuvan parissa myönteisiä kokemuksia haalien, ei kannata vaivautua.
nimimerkki: Pekka S. Rockwood
