Ginger ja Brigitte ovat sisaruksia, joilla on yhteinen harrastus: kuoleman ihannointi. Kouluprojektia varten tytöt tekevät kuvasarjan eri tavoista päättää päivänsä. Luokkakavereiden mielestä kuvat ovat todella siistejä, mutta opettajaa ei jostain syystä naurata.
Suurimman osan ajasta Ginger ja Brigitte ovat mieluummin omissa oloissaan. He ovat oikeastikin päättäneet tehdä yhdessä itsemurhan, joka täytyy tehdä ennen aikuiseksi tuloa. Tytöt viihdyttävät toisaan keksimällä mahdollisimman groteskeja tapoja kuolla. Ymmärrettävästi heitä kohdellaan koulussa friikkeinä. Nuorempaa Brigitteä tämä ei näytä haittaavan, mutta pieni osa Gingeristä toivoisi edes vähän huomiota pojilta.
Itsemurhan suunnittelu jää kuitenkin katkolle, kun jonkinlainen peto hyökkää Gingerin kimppuun. Hän jää kuin ihmeen kaupalla henkiin, ja mikä oudompaa veriset haavat paranevat todella nopeasti. Seuraavaksi Gingerin käyttäytyminen ja olemus muuttuu täysin, mustiin kaapuihin pukeutunut nuori nainen yllättää koko koulun uudella vamppi-imagollaan. Brigitte katsoo vierestä huuli pyöreänä siskonsa toimintaa. Ginger ei suostu uskomaan että pedon hyökkäys liittyisi hänen muuttumiseensa mitenkään.
Hauskinta antia leffassa on Gingerin reaktio muutoksiin joita hän kokee. Tyttö sivuuttaa kaikki oireet jopa hännänkasvun puberteetilla. Ihmissudeksi muuttumisen rinnastaminen puberteetin oireisiin on hauska oivallus. Etenkin kun se on se, mitä tytöt eniten pelkäävät, että heistä tulisi aikuisia – mieluummin vaikka ihmissudeksi kuin aikuiseksi.
Perkins ja Isabelle ovat vakuuttavia ahdistuneina teini-ikäisinä sisaruksina. Muista rooleista mainitsemisen arvoinen on Mimi Rogers tyttöjen äitinä. Aluksi hän vaikuttaa vain ylihössöttävältä ja ärsyttävältä, mutta onneksi hänessä on muutakin.
Ginger Snaps onnistuu todella hyvin vaikeassa ihmissusi-genressä. Siinä on hyvin tyypillisiä aiheita tämän kaltaiseen leffaan, mutta toteutus on persoonallinen. Se poikkeaa teinikauhuelokuvista olemalla oikeasti synkkä sekä mustalla huumorilla ryyditetty. Tunnelmaan päästään jo heti alkuteksteissä, jossa esitellään tyttöjen kouluprojektin tuotokset, eli kuolemakuvat. Synkkä musiikki auttaa asiaa myös.
Elokuva pitää otteessaan loppumetreille asti, koska se herättää tunteita ja loppupuolella muuttuu jopa pelottavaksi. Ei siis todellakaan mikään tavallinen teinikauhupläjäys jonka unohtaisi hetkessä.
