Vaikka ohjaaja Jake Kasdanista puhutaankin vielä vahvasti ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja Lawrence Kasdanin poikana, niin on hän omilla ohjauksillaan pystynyt luomaan vahvasti itsensä näköistä jälkeä. Nuoremman Kasdanin teokset eivät ole vielä laadullaan pahemmin häikäisseet, mutta ovat kuitenkin erottuneet edukseen nykykomedioiden upottavassa suossa. Kasdanin teoksissa on vanhoistakin ideoista saatu väännettyä jotain omalaatuista ja rentoon tunnelmaan panostettu. Lopulta herran tekeleet ovat jääneet vain hyvän yrityksen tasolle, vaikka potentiaalia genrensä merkkiteostenkin joukkoon olisi ollut. Omituinen mysteerisekoilu Zero Effect, raikas nuorisokuvaus Orange County ja muusikkoelämäkerroille epätasaisesti naureskeleva Walk Hard ovat kaikki olleet tällaisia, eikä uutukainen Bad Teacher tee poikkeusta liittymällä edellisten yritysten joukkoon.
Cameron Diaz on aina ollut omimmillaan tummanpuhuvissa komedioissa saadessaan irrotella söpön ulkokuorensa takaa. Epätavallista elämää ja Sairasta sakkia -tyylisissä filmeissä uransa aloittanut kaunokainen on viime aikoina viihtynyt enimmän aikaa Hollywoodin höpösöpöpöpönpöpöhöpö-komedioissa, joten on virkistävää nähdä hänet pitkästä aikaa hieman ronskimmissa kuvioissa. Diazin tulkitsema Elizabeth on täysin omaa napaansa tuijottava opettajatar, jolla ei ole mitään kunnianhimoa harjoittaa työtään, vaan haaveilee rikkaisiin naimisiin menemisestä. Suunnitelmat menevät vähän mönkään ja lopulta hän joutuu palaamaan vihaamaansa ammattiin entistä katkeroituneempana. Kauniin ulkokuoren alla asuu juonitteleva, ilkeämielinen, kiroileva, tärkeilevä, juopotteleva, pilveä polttava ja kaiken lisäksi lapsia (sekä lähes kaikkia muitakin ihmisiä) vihaava ihmisraunio, joka taitaa näyttelemisen ja ihmisparkojen manipuloimisen.
Maailma on karu paikka, jossa kauniit ja rikkaat ihmiset menestyvät. Tästä kärjistetystä faktasta naurunsa repivä Bad Teacher onnistuu välillä olemaan virkistävänkin ilkeä ja epäkorrekti. Diazille laukomat kommentit eivät ole nerokkaita, vaan hämmästyttävän typeriä ja vitsailuissaan tökeröitä, mistä löytyy osa elokuvan viehätysvoimasta. Huonoa makua kunnioitetaan aina tilaisuuden tullen ja rajoja koetellaan useammankin kerran. Sanailussa hyödynnetään puujalkavitsejä ja kohelluspuolella vedotaan häpeilemättä ärsyttävyyteen. Toiset vitsit toimivat paremmin kuin toiset, mutta elokuvan tekijät ovat selvästi olleet tietoisia asiasta. Joissain kohtauksissa oikein odottaa mojovaa vitsiä, mutta ne leikataankin yllättävästä kohtauksesta poikki tai joissain tapauksissa hämmentävän irrallisen ratkaisun jälkeen. Teos on samaan aikaan katsojia kosiskelevaa valtavirtaelokuvaa ja itsetarkoituksellista roskaa, joka ei välitä mistään mitään.
Vaikka useimmat hahmoista jäävätkin yksiulotteisiksi, niin ovat ne kuitenkin yllättävän mielenkiintoisia. Narisevalla äänellään mumiseva Justin Timberlake näyttelee pahan opettajan uutta kohdetta ja Lucy Punch raivostuttavaa kollegaa. Jos opetusta tällaisesta filmistä oikein kunnolla etsii, niin eipä kukaan ole puhtaasti hyvä tai paha. Timberlaken ja Punchin näennäisesti kiltit sekä mukavat hahmot ovat lopulta myös täysin omalla puolellaan kyseenalaisinkin keinoin. Eipä Diazinkaan hahmo pahemmin ihmisenä kasva (toki vähän), mikä on myös virkistävää. Hahmokehitys ei hiihtele kaikista arvattavimpia latuja, mikä lisää leffan mielekkyyttä. Diaz onnistuisi varastamaan show’n itsellensä, jos siihen hommaan ei olisi palkattu How I Met Your Mother -televisiosarjassa vakuuttanutta Jason Segeliä. Segelin roolihahmo on rennon elämänasenteen omaava liikunnanopettaja, jonka erilaiset suunnitelmat ovat menneet mönkään ja oma luuserius on tiedossa, mutta aikaa ei riitä katkeruudelle vaan omalle itselleen.
Jos käsikirjoitusvaiheessa olisi hylätty loppupuolella yhä enemmän perinteisille poluille karkailevat juonipätkät keskittyen sen sijaan pelkkään törkyilyyn, niin Bad Teacher voisi hyvinkin olla yksi tämän vuoden naurattajatapauksista. Tyyli muuttuu viimeisten minuuttien aikana liian sovinnaiseksi tylsyttäen elokuvan terää. Loppuen lopuksi kyseessä onkin tavanomainen hyvän mielen tuottamiseen pyrkivä komedia, jota on maustettu hieman ronskimmalla huumorilla. Kerran katsottavana kesäviihteenä filmi ajaa asiansa, mutta ohjaaja Kasdanilla olisi ollut potentiaalisemmat ainekset jälleen kerran käsissään. Täytyy myöntää, että 15-vuotiaana olisin pitänyt tästä varmasti ainakin yhtä tähteä enemmän, mutta tähän ikään tullessa olen nähnyt tällaisia jo liikaa. Käteen jää joka tapauksessa muutamat hyvät naurut, eikä tätä heikoksi filmiksi voi missään nimessä sanoa. Parilla kohtauksella saadaan varmasti järkytettyä muutama kukkahattutätikin, mutta lisäpersoonallisuus ei olisi ollut pahitteeksi. Keskinkertaista hauskaa.
