Lähdetään purkamaan The Place Beyond the Pines –elokuvaa näyttelijöidensä kautta. Tämä siksi, että sekä Ryan Gosling (Drive (2011), Blue Valentine (2010)) että Bradley Cooper (Kauhea kankkunen (2009), Unelmien pelikirja (2012)) kuuluvat tämän hetken ”nuorten” Hollywood-kykyjen A-luokkaan – herrat miehittävät tämänkin elokuvan kaksi pääosaa ja tekevät tasaisen laadukasta työtä Eva Mendesin säestäessä taustalla. Kumpikaan näyttelijöistä ei ehkä omaa mestarillista ulottuvuutta, varsinkin Ryan Goslingilla on selkeästi joka roolissa esiin tulevat maneerinsa, mutta luontaista karismaa herroilla riittää vaikka muille jakaa, minkä kautta molemmat kykenevät kannattelemaan elokuvaa kuin elokuvaa läsnäolollaan – The Place Beyond the Pines alleviivaa tätä entisestään.
Alkuasetelma on pääosin seuraavanlainen: sirkuksessa moottoripyörä-stuntteja työkseen tekevä Luke (Gosling) on läpikulkumatkalla Schenectadyn pienessä kaupungissa, missä hän saa kuulla omaavansa pojan aiemmasta suhteestaan – tämän seurauksena Luke jättäytyy pois sirkuksesta ja pyrkii elättämään vastalöydetyn perheensä pankkiryöstöjä tehden, missä vanhat stunttimiehen taidot pääsevät oikeuksiinsa. Samanaikaisesti nuori poliisi nimeltään Avery (Cooper) partioi samaisen kaupungin katuja. The Place Beyond the Pines on draama-, jännitys- ja actionelokuvan hybridi, jossa teemana on se, miten vanhempien toimet ja päätökset vaikuttavat jälkipolvien elämään – vaikkakin tässä tapauksessa kärjistäen. Elokuvan suurin valttikortti on sen rakenteessa, jonka luo jo elokuvan ensimmäisellä puoliskolla nähtävä juonenkäänne, joka tulee varmasti monelle asiasta lukemattomalle katsojalle yllätyksenä. Se myös jakaa teoksen selkeästi kahteen osaan. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että ensimmäinen osa on se niin sanottu toimintapuolisko, josta löytyvät muutamat hienosti kuvatut toimintakohtaukset Luken ”nostaessa” pankista rahaa. Jälkimmäinen osa puolestaan keskittyy puhtaasti jännitys- ja draamaelementteihin. Sen enempää juonesta ei voi oikeastaan kertoakaan poistamatta sen ympärillä olevaa arvaamattomuuden verhoa.
The Place Beyond the Pines onnistuu välttämään kliseet ja olemaan omaperäinen ja jopa yllättävä – perustavanlaatuisesta draamasta ollaan kaukana. Ulkoasua voi myös pitää tyyliteltynä käsivarakameran käytön ollessa runsasta – tällainen kuvausmetodi kuitenkin varmasti jakaa yleisön. Siinä missä osa pitää sitä 2000-luvun päänsärkyä aiheuttavana vitsauksena, osan mielestä se on tunnelmaa luova tyylielementti. Itse kuulun enemmän jälkimmäiseen ryhmään, joskin asia on luonnollisesti tapauskohtainen. The Place Beyond the Pinesissa erityisesti toiminnantäyteiset kohtaukset tuntuvat hyödyntävän metodia onnistuneesti Luken moottoripyörän kiitäessä pitkin katuja ja kesyttämätöntä luontoa. Tässä vaiheessa huomautuksena voikin sanoa elokuvan tuntuvan hyvin ”vihreältä”, sillä tapahtumapaikkana olevaa kaupunkia tuntuu ympäröivän sankka kasvillisuus, ja monet kohtaukset tapahtuvatkin kaupungin laitamilla, jossa ruoho on vehreämpää. Tämä seikka onkin varmasti ollut käsikirjoittaja-ohjaaja Derek Cianfrancen (Blue Valentine (2010)) mielessä hänen keksiessään elokuvalleen nimeä.
The Place Beyond the Pines jyräyttää suoraan vuonna 2012 ensijulkaisunsa saaneiden elokuvien kärkiviisikkoon. Jotakin jää ehkä uupumaan siitä, että elokuvasta voisi tulla moderni klassikko, mutta julkaisuvuotensa merkkitapauksiin sen voi ehdottomasti lukea.
