Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Luke (Newman) katkoo juopuneena valtion omaisuutta, pysäköintimittareita. Luke joutuu kahdeksi vuodeksi rangaistusleirille paiskimaan töitä. Siinä juoni lyhyesti ja ytimekkäästi. Mutta mitä sitten tapahtuu leirillä onkin ihan uusi seikkailu. Näyttelijöiden suusta kuullaan leirillä repliikkejä, jotka jäävät elämään mieliimme ikuisesti.
Cool Hand Luke on vankilaelokuva. Se on kyseisen lajin esi-isä, josta huomaa vaikutteet esimerkiksi elokuvassa Shawshank Redemption. Lyhyesti ja ytimekkäästi vielä toisenkin kerran: Lannistumaton Luke on paras elokuva koskaan. Mikä sen sitten tekee sellaiseksi? Moni asia. Aloittakaamme näyttelijöistä. Kaksi tai kolme päätähteä, Newman, Kennedy ja Martin vetävät sellaiset roolit että huh huh. Yhtään täydellisimpiä roolivalintoja ei voisi tehdä. Kennedy palkittiin osastaan myös Oscarilla, ja on häpeä, että Newmanilta jäi pysti saamatta. Toisena otetaan esiin käsikirjoitus, joka on aivan fantastinen. Sanat eivät riitä kuvailemaan sen hienoutta. Unohtumattomia lausahduksia satelee sieltä täältä. Legendaarisia kohtauksia riittää 50 kananmunan syönnistä pilailuun vankilapomon kustannuksella. Tarina etenee mallikkaasti ja sujuvasti, sisältäen mm. Luken muutamat pakoyritykset. Elokuva on täynnä ovelaa huumoria, ja kaikkea ei selitetä, jolloin katsojaltakin vaaditaan keskittymistä, jota ei luulisi puuttuvan näin mahtavaa elokuvaa katseltaessa. Musiikit sopivat kohtauksiin täydellisesti, ohjaus on juuri sopivaa, 60-luvun taidetta 🙂
Oscareiden jakajat saavat hävetä, etteivät palkinneet tätä mestariteosta jokaisella Oscarilla. Tällä eivät pärjää Kummisedät, ei Shawshank, ei 40-luvun klassikot, ei mitkään. Tämä on elokuva, jonka jokaisen on nähtävä itse yhtyäkseen lauseeseen: maailma paras elokuva. Täydet viisi pojoa.
nimimerkki: CoolHand
