Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy julisti vuonna 1961 rotuerottelun laittomaksi koko Yhdysvalloissa. Kuitenkin etelävaltioissa rotuerottelukäytäntö oli voimassa vielä vuosia. Tämä elokuva osoittaa katsojalleen selvästi, mikä oli mustien asema syvässä etelässä.
On vuosi 1964. Eräässä Mississippiläisessä peräkylässä katoaa kolme kansalaisaktivistia. Homma haiskahtaa selvästi Ku Klux Klanin hommilta. Paikalle lähetetään kaksi FBI-agenttia, Ward (Dafoe) ja Anderson (Hackman). Ward on tiukka sääntöjä noudattava mies ja Anderson on taas hieman rennommin ottava tyyppi. Anderson myös tuntee paikalliset tavat. Katoamistapauksen tutkimisesta ei tule helppoa, sillä valkoiset eivät pidä agenteista ja he haluaisivat heidän häipyvän. Mustat taas pelkäävät kertoa tietojaan.
Mississippi palaa kertoo korutonta tarinaa mustien elämästä 1960-luvun etelävaltioista. Tämä saa katsojan ymmärtämään mikä tilanne vuonna 1964 vallitsi. Rotuerottelu oli tavallista, vaikka se olikin kiellettyä. Mustat olivat todellakin valkoisten mielestä pohjansakkaa. Tämä elokuva saa katsojan tuntemaan inhoa etelän punaniskojen puuhia kohtaan. Mikään ei ollut heille pyhää. Tämän tulisi jokaisen ehdottomasti nähdä ymmärtääkseen tuolloisen tilanteen.
Elokuva on toteutettu hienosti. Tämä kuuluu mielestäni maailman kymmenen parhaimman leffan joukkoon. Gene Hackman tekee hyvää roolityötä. Myös Willem Dafoe tekee loistavan roolisuorituksen. Huomaa selvästi, että Dafoe on hirveän aliarvostettu näyttelijä. Hän olisi paljon arvostetumpi näyttelijä, jos saisi valita itse elokuvat, joissa näyttelee.
