Wag the Dog oli aikanaan varsin ajankohtainen kertomus Yhdysvaltain presidentin mainetta tahraavasta seksiskandaalista, jota yrittävät peittää PR-nero Condrad Brean (Robert De Niro) ja Hollywood-tuottaja Stanley Motss (Dustin Hoffman) apulaisineen. Paras tapa saada juuri vaalien alla kansan ajatukset pois partiotyttöä käpälöineestä presidentistä ja siirtää kyseinen mies edes pieneen sankariasemaan on tietysti tekaistu sota pientä, mitätöntä valtiota, kuten Albaniaa vastaan.
Uutiskuvia luodaan tyhjästä näyttelijöiden ja digitaalitaustojen avulla ja kansaa aletaan sumuttaa oikein tosissaan. Olemattomalle sodalle luodaan teemalauluja ja –värejä, Albanialaisia kuvataan järjestetyillä tilanteilla, joissa ko. maan kansalaisia esittävät tehtävään palkatut näyttelijät. Kansa menee tietysti halpaan, eikä sodan tiimellyksessä mitätöntä seksijupakkaa jaksa kukaan muistella.
Kaikki ei kuitenkaan mene täysin putkeen, kun sota loppuukin lyhyeen. Uutena virityksensä keksitty tarina vihollislinjojen taakse jääneestä sankarisotilaasta vie huijauksen asteen liian pitkälle.
Wag the Dog on osuva poliittinen komedia. Rooleissa häärivät De Niron ja Hoffmanin lisäksi mm. Anne Heche, Willie Nelson ja Denis Leary, koko porukka tekee upeaa työtä. Dialogi on hauskaa ja sujuvaa. Suurin miinus tässä teoksessa on mielestäni loppu, joka ei iske elokuvan ansaitsemalla tavalla. Käsikirjoitus on kuitenkin nerokas. Väistämättä jää kuva, että näin hienosta tarinasta olisi saanut vielä hieman enemmän irti, mutta omassa kastissaan filmi on silti hauska ja ajatuksia herättävää katsottavaa. Hömppäkomedian ystäville en suosittelisi, sillä täydeksi aivojen nollaukseksi tarina ei etene missään vaiheessa.
