Raw Feed -tuotantoyhtiö ei varmasti petä fanejaan vuonna 2008 ilmestyneellä kauhukomedialla Otis. Otis on kuitenkin yhtiön tunnetuimpiin Rest Stop -elokuviin verrattuna hieman kypsempi kokonaisuus, mutta sopivan kahelilla tavalla kuitenkin niin äkkiväärä ja tasapainoton elokuva. Leffa on vedetty kivasti yli, että se viihdyttää ja yököttää samanaikaisesti. Sen maailma yhdistelee sitcomien puhtoisia lähiöitä, julmaa sarjamurhaajaelokuvaa, mustalla huumorilla terästettyä veren läträystä ja mediaa sohivaa satiiria. Elokuvasta muodostuu kaikessa verisyydessä jonkinlainen moraalitutkielma ja muodissa olevan kiduttamiskauhun vääristymä. Otis kuitenkin kompastuu omiin nilkkoihinsa yrittäessään olla elokuva isomman sanoman kanssa. Satiiri on ihan liian alleviivattua ja huumorikaan ei ole lopulta mitään hirveän kekseliästä.
Turha juonta on sen enempää selitellä, sillä muuten leffan pienestä yllättävyydestä voi mennä osa ohi. Sarjamurhaaja Otisista ja hänen yhden uhrinsa perheestä kertova makaaberi silpomisdraama löytää varmasti yhtä paljon ystäviä kuin vihamiehiäkin. Allekirjoittanut pitää leffaa liian tekonokkelana ollakseen niin fiksu tekele kuin se haluaisi olla, mutta henkisesti sopivan vajaa kidutuskauhulla ryyditetty huumoripläjäys kuitenkin jaksaa kestonsa verran viihdyttää. Heikkohermoisimmat tuskin kestävät kaikkea ruumiinosien repimisiä, kukkahattutädeille leffan huumori voi olla liian sairasta eikä tätä ihan suoralla kädellä kenellekään uskalla mennä suosittelemaan. Varauksella voisi vihjaista heille, joille Braindead ja muut roskaiset kauhukomediat ovat iskeneet kuin halko päähän.
Otis on suoraan videolle tuotetuksi roskakauhuksi teknisesti yllättävän pätevä. TV-sarjojen tuottajana paremmin tunnettulla ohjaaja Tony Krantzilla (ohjasi myös toisen Raw Feed -leffan Sublime) on selvästi visuaalista silmää ja hän saa tarinankin kulkemaan sujuvasti. Käsikirjoittajina toimivat Band of Brothersia kirjoittanut Erik Jendresen ja X-Filesin viimeiselle kaudelle jaksoja kynäillyt Thomas Schnauz, jotka ovat väsänneet Otiksen käsiksen sopivasti kieliposkella kenellekään kumartelematta. Myös näyttelijäpuolelta löytyy osaavaa porukkaa. Leffan nimiroolin vetävä Bostin Christopher on nappivalinta vähän sairaamman yksilön tulkitsijaksi. Ei hän kuitenkaan mikään unohtumaton ole, eikä tulkinta myöskään nouse sarjamurhaajahahmojen aatelistoon. Yksin kotona -leffojen rosvona tunnettu Daniel Stern ja sivuosissa enemmän nähty Illeana Douglas vetävät sopivan sekopäiset roolit periamerikkalaisena avioparina, joiden elämä järkkyy tyttären sieppauksen jälkeen. Kevin Pollak tekee aina hyvää työtä, vaikka vetääkin pienen roolinsa Otisin veljenä varmalla rutiinilla. Maininnat ansaitsee myös Jere Burns omalaatuisena FBI-tutkijana hauskuutensa ja teinitytön roolin vetävä Ashley Johnson nätteytensä vuoksi.
Otis haluaisi olla paljon enemmän kuin tällainen epätasainen kauhukomedia. Nyt täytyy kuitenkin tyytyä tähän ja niin se vaan on. DVD:n ekstroissa olevilla haastattelupätkillä tekijät ovat silti varsin tyytyväisenoloisia teokseensa, joten kiva heille. Ei täysin onneton ja täytyy taas kerran nostaa hattua Raw Feedille, sillä se on tuottanut taas täysin omannäköisensä tuotteen. Elokuva yrittää liikaa olla jotain uutta, mutta aikaisemmin on nähty omaperäisempiä ja hauskempia kauhukomedioita, paremmin luotuja mediasatiireja, osuvampia lähiöhelvetin kuvauksia ja kutkuttavampia moraalitutkielmia. Mutta se siitä ja nyt lisää elokuvia katsomaan.
