Ensimmäiseen Maailmansotaan liittyy lukemattomia käsitteitä. Niihin kuuluvat asemasota, konekivääri, ja sinappikaasu. Ensimmäiset panssarit nähtiin kyseisessä sodassa sitä voi hyvällä perusteella pitää kaikista tappavimpana sotana. Vain yksi kahdeksasta sotilaasta pääsi pois ehjänä ja sen loppuessa Versaillesin rauhansopimukseen marsalkka Ferdinand Foch kaukonäköisesti tokaisi että se ei ole rauha – se on 20:n vuoden aselepo. Ennustus joka osoittautui kauhistuttavan tarkaksi.
Brittiläinen dokumenttisarja ottaa aiheensa vakavasti, mutta myös värittää ajoittain kuivakasta kuvaa äänillä. Filmikamerat nimittäin taltioivat kyseistä verilöylyä, joten moinen jälkikäsittely siedettäköön. Alku on johdonmukaisesti Serbiassa missä oman aikansa anarkistiterroristi Gavrilo Princip ampui Itävalta-Unkarin lahoavan keisarikunnan perijän, Franz Ferdinandin ja koska Serbian militaristinen johto oli tukenut Principin iskua oli se syy sodalle. Kivi oli lähtenyt vierimään ja mikään ei sitä voinut estää. Jokainen episodi käsittelee jotain sotaan liittyvää aihetta tarkalla otteella ja ankarasti faktoissa pysytellen. Verisen länsirintaman teurastavien töpeksintöjen lisäksi mukaan pääsevät Paul Emil von Lettow-Vorbeckin ja T.E Lawrencen kaltaiset värikkäämmät persoonat joiden sotimisessa oli rohkeaa värikkyyttä ja dynamiikkaa.
Sotimisen lisäksi sarja tutkii myös kotirintamien kriisiä ja myös keisarillisen Saksan ovelinta hyökkäystä Venäjää vastaan: Vladimir Iljits Uljanovin, eli Leninin siirtämistä Venäjälle ja kyseinen röyhkeä hyökkäys saavuttikin lyhyen tähtäimen tavoitteensa. Venäjän lisäksi Iso-Britannia, Ranska ja Turkki kärsivät sisäpoliittisista kriiseistä ja kun sota lopulta päättyi lukemattomien kotiin palaavien joukossa oli sellaisia suuria ja vähemmän suuria nimiä kuin Charles de Gaulle, Erwin Rommel, Hermann Göring, Mustafa Kemal ja luonnollisesti itävaltalainen Saksan armeijassa palvellut korpraali Hitler.
Kesken jäänyt verinen teurastus muutti Euroopan karttaa dramaattisesti ja sodankäynnin luonnetta myös. Pelottavaa on kuitenkin huomata että sen isomman ja ilkeämmän seuraajan aikana tehdyt hirvittävyydet olivat jo saaneet esinäytöksensä.
Kokonaisuus on peribrittiläisen laadukas, mutta heikkoutena onkin se että varsinaisia silminnäkijöitä ei enää voida käyttää, mikä antaa kokonaisuudelle tomuisen jälkimaun.
