Omaperäinen elokuvaohjaaja David Cronenberg tunnetaan oudoista ja vaikeista elokuvista. Niitä on usein vaikea katsoa yököttävän kuvaston vuoksi tai sitten ne eivät avaudu kunnolla. Joka tapauksessa ne vaativat katsojaltaan paljon eivätkä siten sovi kaikille katsojille. Hepun uran alkuaikojen teoksiin laskettava The Brood on tässä mielessä sitä tavallista Cronenbergiä, muuten kyseessä ei ole ollenkaan tavallinen elokuva.
Cronenbergin tuotantoa tutkineet tietävät, että häntä kiinnostaa ihmisen keho ja sen käsitteleminen elokuvissa. Hänen elokuvissaan ihmisen ruumis saa usein ikäviä muotoja, niin kuin tässäkin. Se on tapa, jolla Cronenberg kertoo elokuvansa sanoman.
Tällä kertaa ohjaajanero kertoo tarinan Carvethin perheestä. Frank asuu Candy-tyttärensä kanssa, kun Nola-vaimo viruu sairaalassa kokeilemassa tohtori Raglanin uutta psykologista hoitomuotoa nimeltä psykoplasmiikka. Nolan äiti murhataan, mistä syntyy lisää outoja murhia. Samalla Frankin epäilykset Raglanin hoitomenetelmien tarkoitusperiä kohtaan kasvaa.
Otteessaan pitävä painajaismainen elokuva tämä The Brood. Howard Shoren painostavat musiikit luovat tunnelmaa tähän Cronenbergin psyykkisesti raastavaan kauhuleffaan. Leffa on tehokas pätkä, jota heikentää ainoastaan Art Hindlen heikohko roolisuoritus väkivaltaisten tapahtumien keskelle joutuvana Frankina. Tuota puutosta korvaa Oliver Reedin vahva eläytyminen tohtori Raglanin rooliin.
Cronenbergin ystävät eivät tule pettymään tähän visuaalisesti upeaan elokuvaan. Vaikka leffa näyttää aika vanhalta jo tänä päivänä, niin se yököttää kuitenkin yhä. Leffa pakottaa käyttämään aivojaan, joten tätä ei suositella teineille heidän etsiessään kauhuelokuvaa perjantai-iltaa varten. Vaikka The Brood onkin hieno elokuva, niin Cronenbergin tyyli vielä terävöityi vuosien varrella ja herran uusimmat elokuvat lähentelevät jo täydellisyyttä.
