Over There on vuonna 2005 tehty kolmentoista jakson mittainen, ehkäpä hieman useammankin tuotantokauden kattavaksi tehty tv-sarja, joka seuraa yhden joukkueen tapahtumia Irakissa. Sarja kuvaa sotilaiden jokapäiväistä elämää ja taisteluja, sekä myös sodan kauaskantoisia vaikutuksia sotilaiden perheisiin.
Sarjan alkupäässä se keskittyy kuvaamaan enemmän Irakia ja sotilaita siellä jättäen kotirintaman vähemmälle huomiolle. Tämä on hyvä ratkaisu, ja monet parhaat sarjan kolmestatoista jaksosta sijoittuvatkin juuri tuohon ensimmäiseen puoliskoon. Samalla myös sarjan hyvät näyttelijät, kuten Luke McFarlane, Omid Abtahi ja Erik Palladino, pääsevät oikeuksiinsa ja kehittämään hahmojaan. Muut näyttelijät ovat myös hyviä, eikä kukaan oikeastaan juuri erotu joukosta huonoudellaan tai hyvyydellään.
Ensimmäisessä jaksossa uusi joukkue saapuu Irakiin ja saa johtajakseen kersantti Screamin (Erik Palladino). Joukkue joutuu heti koviin taisteluihin, joita ensimmäinen jakso kuvaa kaiken kaikkiaan hyvin. Jakso loppuu, kun joukkueen miehiä sisältävä rekka ajaa miinaan ja yksi joukkueen jäsenistä, Bo, menettää jalkansa polvesta alaspäin. Ensimmäisessä jaksossa nähdään myös, kun Dimin (Luke McFarlane) vaimo pettää tätä.
Näin sarja jakaantuu kolmeen pääjuoneen: Irakin tapahtumiin, Bon kotiuttamiseen ja kuntouttamiseen sekä Dimin perheen seuraamiseen aviomiehen taistellessa, vaimon pettäessä ja juodessa sekä pienen pojan kärsiessä äitinsä juomisesta. Sarjassa seurataan myös muita juonia (kuten siviilin ampuminen ja toinen pettämistapaus), mutta nämä eivät kestä koko sarjan läpi ja niillä on kunnollinen alku ja loppu. Tässä ovat Over Theren suurimmat ongelmat: sarja hajoaa liian moneen pää- ja sivujuoneen, ja pääjuonille ei saada kunnollista loppua. Tämä johtaa siihen, että pääjuonet junnaavat suurilta osin paikoillaan eivätkä kehity. Tämä kulminoituu viimeiseen jaksoon, jossa juonet töksähtävät paikoilleen ja katsojalle jää sekava fiilis. Kaikki jätetään auki toista tuotantokautta pedaten, mikä on epäilemättä aiottu tehdä, mutta sitten jätetty tekemättä.
Mutta palataan Irakiin: Irakissa tapahtuvat taistelukohtaukset on toteutettu hyvin, joskin eräs ensimmäisen jakson kranaattitappo oli ”hieman” epärealistisesti toteutettu. Sarjassa on myös paikoin epärealistisuuksia, mitkä ärsyttävät hieman. Kaiken kaikkiaan sotaa on mukava katsoa, vaikka se on toteutettu monta kertaa paremmin eri sarjoissa ja elokuvissa. Sotaa näytetään tarpeeksi sarjan ensimmäisellä puoliskolla. Sarjan toinen – ja heikompi – puolisko keskittyy enemmän kotirintaman tapahtumiin, jossa myös näyttelijät ovat heikompia. Syynä toisen puoliskon heikkouteen saattaa tosin olla myöskin se, että itse katson paljon sotaelokuvia ja näin olleen pidän enemmän toiminnasta kuin siitä draamasta, mitä kotirintama on.
Over Theressä on paljon hyviä puolia. Useampi jakso kertoo oman, pienen tarinan, jossa on selkeä kehityskaari, alku ja loppu. Hyvinä esimerkkeinä toimivat toinen ja kolmas jakso, sekä mielestäni sarjan paras eli kymmenes jakso, jossa yksi mies joukkueesta sekä Currie Grahamin upeasti näyttelemä lääkintämies yrittävät pelastaa pommituksen uhriksi joutuneen pikkupojan. Jokainen kohtaus jaksossa on hyvin toteutettu ja nautittava. Myös jokaisen jakson lopettava versio amerikkalaisten sotilaiden käyttämästä laulusta ”Over There” toimii parhaimmillaan loistavasti.
Mutta näiden hyvien jaksojen vastapainona ovat valitettavasti useat jaksot, joissa juonet junnaavat paikoillaan ja missään ei tapahdu mitään. Tämä on harmi, sillä jos juoniin olisi keskitytty enemmän ja niitä olisi tiivistetty sarja olisi tuntunut paljon paremmalta kokonaisuudelta. Nyt Over There on vain hyvä sodasta kertova sarja, vaikka siinä olisi ollut ainesta paljon parempaan.
