Clyde Shelton (Gerard Butler) joutuu tilanteeseen mikä sai arkkitehdin ottamaan arvosanan [movie]Väkivallan vihollinen[/movie] ja tekijät jäävät kiinni. Syyttäjä Nick Rice (Jamie Foxx) pelaa varovaisesti ja se lierompi syyllinen Darby (Christian Stolte) selviää pienemmällä tuomiolla. Vuosia myöhemmin alkaa pitkä tapahtumaketju jonka Clyde pistää liikkeelle ja sen tarkoitus on opettaa Nickille että on parempi yrittää ja epäonnistua pysyen uskollisena itselleen kuin joustaa ja antaa vääryyden hallita. Oppitunti vaatii myös raakoja demonstraatioita mm. käsisirkkeilillä.
F. Gary Gray ohjastelee vähemmän omalaatuista, mutta viihdyttävää ja lujasti toimivaa jännäriä. Leffassa on luonnollisesti inhimillisen motiivin omaava pahis joka kulkee päämäärää kohti ja tämän päämäärä on palauttaa idealistin ihanne. Verta myös tirskuu esiin pelinappuloiden kadotessa laudalta ja tietysti Clyde on pelkkää kotitarvekeksijää kekseliäämpi juippi.
Jamie Foxx on kunnianhimoinen lakimies joka mieluummin hankkii tuomion vähemmän oikeudenmukaisilla metodeilla kuin ottaa riskin tappiosta ja tämän pragmaattisuuden vastapainona on Gerard Butlerin ehdoton vakaumus. Luonnollisesti pitkä väliaika pitää kunnianhimoisen ja joustavan lakimiehen ennallaan ja oikeutta janoava mies alkaa toteuttamaan tehtävää ja mikään ei mene sen edelle. Idealismin ja päämääräkeskeisyyden konflikti on leffaa ajava teema ja se myös esittää siihen liittyvän argumentin.
Kurt Wimmerin käsikirjoitus sisältää koukkuja ja jännityksen vastapainona on myös hienoisen koomisia letkautuksia ja karkea etsivä Dunnigan (Colm Meaney) kiroaa Clyden musiikkimakua. Hyvä jännäri, mutta ei mikään genren suursaavutus ja leffan pahiskin herättää vastahakoista ihailua puhtaudessaan.
