Soapin eli Kuplan ykköskausi päättyi hyytävästi, kun ihana ja alati aurinkoinen Jessica Tate (Helmond) sai murhatuomion päällensä. Kakkoskausi jatkaa tarinaa suoraan tästä pisteestä. Huumori on edelleen hersyvän hilpeää, vaikka sarjaa katsoessa onkin taannuttava aina 1970-luvulle asti, jotta siitä voisi nauttia täysin rinnoin. (Ei, en taatusti ole niin vanha, mutta käytän mielikuvitustani…)
Perussaippuoiden parodiointia jatketaan vanhoin tutuin hahmoin. Sarjaa ei pidetä koossa pelkän naurun voimalla, vaan kakkoskaudella vakavoidutaan välillä jopa aiempaa useammin. Jodie (Crystal) yrittää suhdetta vaihteeksi vastakkaisen sukupuolen kanssa, Burtin (Mulligan) ja Maryn (Damon) liitto alkaa rakoilla ja Jessica kadottaa rakkaan Chesterinsä (Mandan) – saadakseen tilalle vain köpelön etsivä Donahuen (Byner). Pettämistä, kostonjanoa, nuorta lempeä, mystisen uskonlahkon ja loppupuolellaan mm. ufoja ja antikristuksen saapumisen sisältävä Kuplan toinen kausi on TV-komediaksi rakastettava tapaus. Harmi vain, ettei sarjaa levitetä edelleenkään kuin tekstittämättöminä, (lähes) lisukkeettomina ja teknisesti köyhinä bokseina.
Sarjan toinen kausi on juonenkäänteidensä tasolta ainakin loppuaan kohti heikompi kuin ensimmäinen. Se mikä tekee tavallisesta saippuasarjasta naurettavan, ei toimi yhtä hyvin komediasarjassa. Susan Harrisin (Tyttökullat) ja Stu Silverin (Heitä mami junasta) kynäiläilyt eivät tästä huolimatta niitä tylsäteräisimpiä ole. Suurin kiitos toki kuuluu jälleen sarjan castille, joka hallitsee ajoituksen ja tarvittavat elkeet täydelleen. Taiten luotujen vakavien hetkien ansiosta kakkonen kohoaa lopulta yhtä loistavaksi kaudeksi kuin ykkönenkin.
Kuten edellinenkin kausi, myös tämä päättyy jännittäviin cliffhangereihin. Jos sarja kiinnostaa, sen kahden viimeisen kauden hankkimista tulisi kuitenkin harkita toistamiseen; arvonsa tunteva mutta muuten leppoisa hovimestari Benson (Guillaume) ei esimerkiksi ole mukana enää neljännellä kaudella saatuaan oman sarjansa. Eikä kahdessa viimeisessä kaudessa muutenkaan ole samaa puhtia kuin ensimmäisissä. Kuplan alkupäätä voikin verrata tasoltaan melkein Mies ja alaston ase -trilogiaa edeltäneeseen Police Squad! -sarjaan. Jep, hauskaa oli.
Toisen kauden boksissa on 22 n. 25-minuuttista jaksoa, joista jokaisessa mukana olevat kertauksen ja tunnarit voi halutessaan ohittaa yhdellä painalluksella. Boksissa on myös featurette, jolla mm. käsikirjoittaja Susan Harris kertoo sarjan tekemisestä.
