Jostakin se on ura alettava. Potkaistuaan elokuvaputkensa vauhtiin Kauhun kilometreillä Steven Spielberg, 25-vuotias ohjaajanalku, siirtyi tv-leffakauhun pariin. Something evil eli Pahuuden vallassa valmistui 1972 ja sai tähdikseen mm. Oscar-voittaja Sandy Dennisin (Kuka pelkää Virginia Woolfia?) sekä näyttelijäveteraani Ralph Bellamyn.
Pahuuden vallassa -leffan sanotaan liikkuvan samoissa maisemissa kuin vaikka Manaaja tai Spielbergin itsensä vuosikymmentä myöhemmin luoma Poltergeist. Väite pitää osittain paikkansa, mutta onhan se totuuden nimissä myönnettävä, että pliisusti leffa kauhunsa esittää. Iloisen perheen iloisen muuton vähemmän iloiseen taloon kun pitäisi kai olla jotenkin viiltäväkin. Noh, on tunnetta juuri ja juuri sen verran, että McGavinin ärsyttävä ohjaajamieshahmo tajuaa lopettaa sen mussuttamisensa.
Vähät tehosteet on hutaistu hellyttävällä tavalla ja talossa luuraava Paha ei oikein tunnu missään vaiheessa Pahalta. Mutta meno kyllä näyttää monessa kohtaa pahalta. Dennisin hössöttävä perheenäidin kokema hermoromahdushetki taitaa olla leffan ainoa todellinen intensiivinen kohtaus.
Siihen nähden, että Paha asuu talossani -kauhua on tehty huolestuttavan paljon, tekee nuori Spielberg työnsä ainakin innokkaasti ja antaumuksella. Se ei vain hatarien pentagrammi- ja piruviittausten lomassa riitä pitkälle. Loppumetreillä riivaajan nimi on Tylsyys, uhrin nimi on katsoja ja raina tottelee siis nimeä Tylsyyden vallassa.
