The Majestic on tarina muistinsa mennettäneensä leffakäsikirjoittajasta (Carrey). Häntä aletaan epäillä kommunistiyhteyksistä. Syytöksistä leipääntynyt kirjoittaja vetää suomalaiskansalliset kännit ja joutuu onnettomuteen jossa häviää muisti. Kuinka ollakaan hän ajautuu pikkukaupunkiin jossa häntä luullaan sotasankariksi. Kylässä odottaa rakastettu ja liuta muitakin selkään taputtelijoita.
Jim Carrey on pääsemässä klovnin roolista Truman Show’n ja Majesticin jälkeen eroon. Ukkeli hoitaakin osuutensa kelvosti. On aina miellyttävä nähdä näyttelijä joka pystyy uudistumaan ja murtamaan ennakkoasenteita.
Leffan käsikirjoitus on valitettavasti köykäinen. Jokainen yli 10 elokuvaa katsonut arvaa mihin kaikki johtaa. Yli kaksi tuntiseksi venytetty leffa polkee paikallaan kunnes arvailu osoittautuu oikeaksi. Lopun spektaakkelimaisuus kruunaa patenttileiman leffalle johon olemme Hollytuotannoissa tottuneet. Koko homma on Carreyn ja Avaruusasema Alfa-Martin Landaun varassa. Laurie Holdenkin tyttöystävänä on se mitä voidaan odottaa useimpien leffojen naisosista.
Love storyn ystävät olkaa hyvä. Tämä leffa on teitä varten. Perinteiset konstit on käytössä, ja käsittääkseni tietoisesti. Ohjaaja-Darabontin meriiteissä on Vihreä maili ja Rita Hayworth-avain pakoon. Kuten aikasemmissakin, tässäkin kerronta on verkkaista ja satsaus on tunnelmassa. Siinä ohjaaja onnistuu. Tarkoitus on ollut tehdä perinteitä kunnioittava leffa ja sitähän Majestic on. Ainoa kanto kaskessa on kässäri. Paha on mennä kauhalla vaatimaan jos on lusikallla annettu.
Majestic on nenäliinaleffa sitä kaipaavalle. Actionia tai psykodraamaa on turha odottaa. Eli raina on oiva perhekompromissi kun miespuolisella on jotain hyvitettävää tai jos petaa seuraavan viikonlopun leffavalintaa etukäteen.
