Kuvittelepa, että olet junamatkalla ja näet kuinka vierekkäisellä raiteella kiitävässä Pendolinossa nainen kuristetaan hengiltä! Kyllähän siinä saattaa pulssi hieman kohota. Mystisemmäksi homma käy, kun kyseinen pikakiituri pysäytetään, eikä junasta löydykään ruumista tai mitään rikokseen viittaavaa.
Okei, Nti Marplen seikkailut eivät modernisoinnista huolimatta ole ihan Pendolino-aikakaudelle hypähtäneet, mutta edellä kuvattu tapahtumaketju nähdään silti Paddingtonista 16:50 -nimisessä Christie-sovituksessa. Ja yllättävää kyllä, nyt se vertaus wanhan junan vessan toimivuudesta on faktaa tässä muuten niin nihkeässä uusiosovitusten sarjassa.
Vaikka Nti Marple joutuu hankkimaan murhajahtiinsa nätin aputytön ja paikallisen poliisin apuakin myrkyttäjäkuristajan etsintään kaivataan, niin pahimmat tv-leffakarikot kierretään ovelasti. Hienointa on ehkä tutun ansaa muistuttavan uneliaan ilmapiirin puuttuminen. Tai se kuinka raha ja rakkaus vääntävät epäilyissä kättä tasavahvasti.
Kukaan näyttelijöistä ei nosta päätään erityisesti yli muiden, eikä ole tarvettakaan, sillä Crackenthorpejen perheestä löytyy väriläiskiä puoleksitoista tunniksi helposti. On taiteilijasielua, Turmiolan Tommin ylintä ystävää ja rietas kopeloijakin joukkoon on eksynyt Lucy-neidon kätyröintiä hankaloittamaan. Televisioon käännettynä christiemäinen päättelyketju osoittaa jälleen pientä natinaa, mutta lopulta Christielle rakas juna-aihe tuksuttaa maaliin kunnialla.
