Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa-kirjasta on väännetty aikojen kuluessa useampikin elokuva. Tämä on ainoa niistä, jonka olen nähnyt. Tuttu tekijäpari: Tim Burton ohjaajana ja Johnny Depp pääosassa. Traileri vaikutti lupaavalta, ja kun tekijöillä on takanaan useitakin hyviä elokuvia, olivat odotukset korkealla. Ja oli syytäkin, tämä oli nimittäin hyvä leffa. Paikoin ehkä kliseinen, mutta silti hyvä elokuva.
Liisa (Mia Wasikowska) on 19-vuotias nainen, joka on pienestä iästä asti nähnyt samanlaisia painajaisia: hän putoaa syvään onkaloon ja kohtaa toinen toistaan toistaan omituisempia otuksia. Nyt Liisaa kuitenkin painostetaan menemään naimisiin erään rikkaan miehen kanssa, mutta Liisa ei ole tähän suostuvainen. Asioita miettiessään hän lähtee seuraamaan valkoista, liiveihin pukeutunutta kania, ja putoaa syvään onkaloon – aivan kuin painajaisissaan. Täällä hän jälleen kohtaa kaikenlaisia otuksia, muun muassa Hatuntekijän (Johnny Depp). Vähitellen hänelle selviää, mitä Ihmemaassa on meneillään: kaikki ovat Punaisen Kuningattaren(Helena Bonham Carter) hirmuvallan alla. Hän saa myös kuulla ennustuksesta, jossa tärkeänä osana on hän itse.
Elokuvan juoni ei ole sama kuin kirjassa, tämän elokuvan tapahtumat sijoittuvat aikaan Liisa Ihmemaassa-kirjan jälkeen. Muutenkin tarina on hyvin erilainen, tämä muistuttaa lähinnä perinteistä fantasiaseikkailua, siinä missä kirja oli tavallaan jonkinlainen ’’tutkimusmatka ihmismieleen’’ tai niin minä sen ainakin ajattelin. Tarina ei onneksi ole huono, sillä liian huono tarina olisi voinut tuhota tämän elokuvan kokonaan. Nyt tässä on ihan kohtuullisen hyvä juoni, ei mikään ihmeellinen kuitenkaan.
Visuaalinen toteutus on hienon näköistä 3D:nä, ja se pelastaakin osan leffaa. Etenkin se Virnukissa on toteutettu todella hienosti. Leffassa on myös todella hyvät näyttelijät. Johnny Depp on tapansa mukaan mahtava, mutta lähes yhtä hyvä on Punaista Kuningatarta näyttelevä Helena Bonham Carter, samoin kuin Valkoista Kuningatarta näyttelevä Anne Hathaway. Äänirooleista pitää mainita Stephen Fry (Virnukissa vai-mikä-se-nyt-olikaan) ja Alan Rickman (se sininen mato). Kaikki hahmot on saatu elämään, jokaiselle on kehitetty edes jonkinlaista luonnetta. Suosikkihahmokseni nousi hatuntekijä, lähinnä Johnny Deppin loistavan näyttelyn ansiosta.
Tim Burtonin ohjaus on hyvää, tarina pysyy hyvin kasassa, eikä lähde liian sekavaksi. Olisin kuitenkin toivonut tarinasta hitusen syvällisempää, enkä pelkkää perus fantasiamättöä. Elokuva käy myös paikoin aika kliseiseksi, etenkin lopun taistelukohtauksissa. Nämä ovat ne kaksi seikkaa, jotka laskevat tämän leffan pistesaalista allekirjoittaneelta. Eivät nämä asiat kuitenkaan elokuvaa kokonaan pilaa, huonontavat vain jonkin verran.
