1950-luvulla tehtiin tiuhaan tahtiin b-luokan sci-fi/kauhu elokuvia. Yleensä aiheena oli, että joku monsteri tai tajuttoman suuri eläin mekastaa kaupungissa. Tämän elokuvan aiheen voi helposti päätellä jo pelkästä nimestä, eli tällä kertaa tarantula pääsee aiheuttamaan paniikkia. Itse en kuitenkaan pidä ideaa suuresta tarantulasta kovinkaan erikoisena, sillä kyseessä on hyvin yksitoikkoinen eläin; musta kahdeksanjalkainen karvamöykky.
Professori Gerald Reemer (Leo G. Carroll) on kehittänyt kasvuseerumin eläimille, muttei ole testannut ainetta kuitenkaan vielä ihmiseen. Hänen kaksi kolleegansa testaavat ainetta, mutta toisesta muuttuu sen vaikutuksesta hullu ja yrittää täten murhata tri. Reemerin. Kummatkaan eivät huomaa, että tappelun aikana kasvuseerumia saanut tarantula pääsee livahtamaan karkuun. Tri. Matt Hasting (John Agar), Deemerin naispuolinen avustaja Stephanie Clayton (Mara Corday) ja sheriffi Jack Andrews (Nestor Paiva) alkavat selvittää mysteeriä kuolleista eläimistä jäljelle jääneistä luista ja isoista jalanjäljistä, mutteivat tiedä mikä heitä odottaa…
Vaikka erikoistehoste-kunkku Ray Harryhausen ei ole vastannut tämän leffan tehosteista, on jättikokoinen tarantula siitä huolimatta hyvin aidon näköinen. Tehosteet ovatkin olleet huippuluokkaisia tuolloin ja ovat sitä vielä edelleen. Ne eivät kuitenkaan onnistu pelastamaan tämän leffan arvosanaa kauheasti, sillä kaipasin enemmän toimintaa, talojen murskaamista ja sen sellaista. Tällaista touhua oli ikävä kyllä ainoastaan loput 10-15 minuuttia.
Näytteljiäkaartista roolissaan parhaiten loisti Nestor Paiva sheriffi Jack Andrewsina. Hän osasi luoda sheriffille juuri ne elementit, mitkä pitääkin; Tiukan, mutta samalla työhönsä innokkaan olevan persoonan. Vanhoissa mustavalkopätkissä olikin usein sheriffejä, kuten elokuvassa [I]Pahan kosketus (1958),[/I] jossa Orson Welles nähdään sheriffin roolissa. Nestor Paivan roolisuoritus ylsi mielestäni melkein jopa Wellesin tasolle.
Muuta sanottavaa ei näyttelijöistä löydy, paitsi että John Agar muistutti ärsyttävän paljon Charlie Sheeniä nuorena. Hänen kasvonpiirteistä vain jostain kumman syystä tuli heti ensimmäiseksi mieleen Sheen, enkä pitänyt lainkaan asiasta, koska vihaan miehen tapaa näytellä.
Tarantula on paikoin ihan viihdyttävää katseltavaa, muttei kuitenkaan lunastanut korkeita odotuksiani. Ajattelin ohjaaja Jack Arnoldin perusteella, että kyseessä olisi loistava science fiction-elokuva, kuten [I]Kutistuva mies (1957).[/I] Tarantula on paikoin pohdiskeleva ja mielenkiintoinen, mutta jos innolla odottaa toiminnantäytteistä leffaa, pettyy pahemman kerran.
