Danskjävlar! Pirun juutit ovat pyöräyttäneet ihmeteltäväksi sellaisen pläjäyksen, että huhhuh. Kahteen tuotantokauteen jakautuva, lopulta ilkeästi kesken jäävä minisarja Riget (jota myös Valtakunnaksi on kutsuttu) ei välttämättä tee vaikutusta jähmeällä alkumusiikillaan, mutta ennakkoluulot karisevat pian. Kööpenhaminalaiseen Rigshospitalet-sairaalaan sijoittuva satiirinen kauhusarja heittelee sekaan saippuaoopperamaisiakin elementtejä eikä ota itseään turhan vakavasti. Näinhän se on viimeistään nyt nähtävä, ettei Lars von Trier ole vähempää kuin nero.
Rigetin ensimmäinen tuotantokausi alkaa ehkä hieman varovaisesti esitellen kaikessa rauhassa mehukkaan henkilögalleriansa. Trierille ominainen, riisutun rosoinen kuvaustyyli luo dokumentinomaisen, realistisen tunnelman ja lataa paljon painoa näyttelijäsuorituksille. Hahmot ovat rakastettavassa kieroutuneisuudessaankin hilpeän inhimillisiä, eikä lukuisiin sivujuoniin haarautuva tarina rönsyile missään vaiheessa pois yleisön mielenkiinnosta. Kun verkkaisen alun jälkeen alkaa yllättävänkin nopeasti tapahtua, katsoja huomaa olevansa armottoman koukussa jokaiseen ihmiskohtaloon kykenemättä ummistamaan silmiään sekunniksikaan.
Paketin muikein ansio on kuitenkin siinä, miten vaivattomasti se yhdistelee komiikkaa ja kauhua. Vaikka Riget onkin paikoitellen vertahyytävän ahdistava mutaisine filttereineen ja ruosteisine hissikuiluineen, se lähestyy genreä terveellä ironialla. Pikimustaa huumoria tihkuvat asetelmat purkautuvat kauden neljännessä ja päättävässä jaksossa hapokkaan hauskalla tavalla: lemmenkipeä opiskelijahörhö leikkaa ruumiin pään irti vikitelläkseen naikkosen, pirullinen ruotsalaislääkäri eksyy huuhaatieteisiin ja sairaalanjohto koostuu mitä omalaatuisimmista vapaamuurareista.
Sarjan suurimmaksi haittapuoleksi osoittautuu tietenkin sen keskeneräisyys. Kausi on kuitenkin arvosteltava kautena, joten yhtenä osana (vajavaista) jumalsarjaa Rigetin ensimmäinen kausi toimii kuin sata volttia. Käsikirjoittaja/ohjaaja Lars von Trier nappailee elementtejä sieltä sun täältä päätyen lopulta… johonkin, joka kuvaa ihmisluontoa kaikissa muodoissaan hillittömän osuvasti. Tämän tujumpaa pakettia saa hakea.
