Turhan vähälle huomiolle jäänyt Painajainen keskellä päivää osoittautui ennakko-odotuksiin nähden todella positiiviseksi yllättäjäksi. Kyseessä on viiltävä analyysi amerikkalaisesta moraalista ja oikeussysteemistä. Rutiininomainen ohjaus vain vähän latistaa tunnelmaa, eikä täten elokuva pääse ihan aihepiirinsä ansaitsemalle tasolle. Ei tällaiset elokuvat ole oikein suuren yleisön makuun, joten ymmärrän hyvin elokuvan saaman vähäisen huomion. Kuitenkin kyseessä on hyvä leffa, josta vähän enemmän analyysia tuossa alhaalla.
Pienessä kaupungissa vallitsee rauha ja jokainen asukas elelee omaa rutinoitunutta arkeaan. Kaupungin asukkeihin kuuluvat myös kuuluisa kuvanveistäjä Ben Ryan (Liam Neeson) ja hänen vaimonsa Carolyn (Meryl Streep), joka on kunnioitettu lastenlääkäri. Ryanin perheen elämä saa järkyttävän käänteen, kun heidän esikoispoikaansa Jacobia (Edward Furlong) syytetään erään tytön murhasta. Jacob näyttää olevan tuohon karmivaan veritekoon syyllinen, mutta voiko perhe estää totuuden tulevan julki? Kaupunkilaiset eivät katso hyvällä ennen niin suositun perheen elämää, vaan kunnon amerikkalaiseen tapaan heitä aletaan syrjiä.
Painajainen keskellä päivää on pohdiskeleva, hyytävä, satuttava ja jännityselokuvan elementtejä sisältävä draama. Homma toimii ihan sulavasti ja herättää katsojassa monia kysymyksiä. Elokuva tutkii, miten tällainen tilanne vaikuttaa perhe-elämään ja antaa samalla hienoa kritiikkiä amerikkalaisesta oikeussysteemistä. Dialogi sisältää hyvin teräviä kommentteja, kuten Liam Neesonin heittämä toteamus, että syyllinenkin voi selvitä ilman tuomiota, niin se amerikkalainen oikeussysteemi toimii. Pieniin kliseisiin tietysti sorrutaan matkan varrella, mutta niihin ei kuitenkaan kiinnitä pahemmin huomiota, sillä leffa on siepannut mukaansa ja katsoja mietiskelee innolla leffan asettamia kysymyksiä. Liam Neesonin ja Meryl Streepin vahvan aidonoloiset roolisuoritukset pitävät omalta osaltaan hommaa kasassa, mutta surulliset kasvot omistava Edward Furlong onnistuu kuitenkin varastamaan usein show’n itselleen outoja tunteita kokevana nuorena tappajana. Mainiot Alfred Molina ja John Heard tulkitsevat hienosti pläjäyksen asianajajaroolit. Kaiken kaikkiaan tämä on siis onnistunut pikku leffa.
Filmin pahin kompastuskivi on ehdottomasti Barbet Schroederin ohjaus, joka on ihan toimivaa mutta aivan liian tavanomaista ja epätaisaista. Lopussa sorrutaan myös pieneen helppouteen, eikä tavanomainen loppuratkaisu tuo pisteitä kotiin. Alun lumiset maisemat yhdistettynä mahtipontiseen tunnelmointiin näyttää upealta, mutta lopun kökkömäinen, TV-elokuvaa muistuttava kuvaus ei sitten ole yhtä upeata. Painajainen keskellä päivää on joka tapauksessa mielenkiintoinen tapaus, johon kannattaa tutustua pienistä puutteistaan huolimatta.
