Rose (Mitchell) ja Christopher (Bean) ovat onnellinen aviopari. Heillä on adoptoitu tytär Sharon (Ferland), joka kävelee unissaan. Asian selvittämiseksi Rose lähtee viemään tytärtään tämän oletettuun kotikaupunkiin, Silent Hilliin saadakseen asiasta selkoa. Lähellä kaupungin rajaa hän melkein ajaa pikkutytön ylitse ja joutuu onnettomuuteen. Hänen herätessä Sharon on kadonnut ja maailma on itsestään selvästi mennyt vinoon. Tuhkaa sataa taivaalta ja epäinhimilliset olennot kulkevat autioituneilla kaduilla. Samaan aikaan Christopher lähtee jäljittämään vaimoaan, mutta löytää erilaisen kaupungin. Hänen Silent Hill on hiljainen, autio, homeinen ja jatkuvan sateen alle romahtava. Omalla suunnallaan Rose kohtaa kaupungin asukkaita ja heidän kurjaa elämäänsä hallitsevan kultin ja koko maailmanlopun lähtökohdan.
Yleensä pelien pohjalta tehdyt elokuvat ovat yksinkertaisesti surkeita tai sitten ne eivät onnistu pysymään tyylillisesti tai aiheellisesti lähellä lähdeaineistoaan. Silent Hill on siitä miellyttävä poikkeus. Visuaalinen ilme on pelejä pelanneille välittömästi tuttu ja juoni ei tutuista aiheistaan huolimatta ole helppo arvata, misä saa kiittää Roger Avaryn taidokasta kirjoitustyötä. Tuttujen elementtien lisäksi mukaan on mahdutettu raakaa väkivaltaa mikä onneksi ei ujostele veren kanssa.
Näyttelijöiden suoritukset ovat laadukasta tasoa. Ainoan keskeisen miesroolin vetävä Sean Bean on taidokas ja saa aikaan hiljaista ahdistuneisuutta ja tämän vastapainona on naishenkilöiden räjähtävämmät suoritukset. Käytännössä tunnistamiskelvoton Deborah Kara Unger on melkoisen sekopäinen Dahlia Gillespien roolissa ja Alice Krige on suorastaan kuvottava kulttia johtavan Christabellan roolissa. Kaikista vakuuttavin suoritus tulee kuitenkin Roberto Campanellalta joka saa kaikki Silent Hillin luonnottoman ympäristön luomat kauheudet liikkumaan juurikin kuvottavan luonnottomilla tavoilla.
Kokonaisuutena Silent Hill ei varsinaisesti ole kauhuelokuva, vaan painajaismaiseen miljööseen sijoitettu draama menetyksestä ja löytämisestä. Kuvallisesti ja äänellisesti mikään ei ole vialla ja kerrontakin toimii. Kokonaisuus ei ole täydellinen, mutta mitään liiallista virhettäkään ei ole. Jättää hyvän jälkimaun.
nimimerkki: Jurpo
