Paketoitu uusille yleisöille rapakon taakse, joten sarjan suomalaisille faneille kyseessä on väkisinkin pieni pettymys.

9.7.2009 03:54

Arvioitu elokuva

Näyttelijät: ,
Alkuperäinen nimi:Madventures: 3. tuotantokausi
Valmistusvuosi:2009

Kansainväliselläkin tasolla mitattuna kepeästi matkailuohjelmien kärkeen kilahtava Madventures on edennyt kolmanteen kauteensa. Riku Rantala ja Tuomas Milonoff ovat reppumatkailleet tiensä ympäri maapallon monien sydämiin ja keränneet myös kosolti lööppihuomiota tinkimättömän kulttuuritarkkailunsa myötä. Siinä missä ensimmäinen kausi keskittyi niin sanotun travellauskulttuurin esittelemiseen, toinen otti selkeästi yhteiskuntakriittisemmän asenteen. Molemmat olivat viiden tähden televisiota, vaikkakin keskenään erilaisia.

Kolmannen kauden pärähtäessä käyntiin huomio kiinnittyy ensin irvokkailta tuntuviin intromainoksiin: ”travellereita supporttaavat” ja ”kuumotuksissa ovat mukana” muun muassa Axe sekä Jack & Jones. Ilkeämielisesti voisi todeta, että brändivaltiaiden kulttuuria aiemmin terävästi piikitellyt sarja on muuttunut nyt tuotteeksi itse ja myynyt samalla arvomaailmansa. Toisaalta juurikin samat sponsorit ovat epäilemättä olleet välttämätön paha ponnisteluissa saada sarja tuutista ulos ja mahdollisimman monelle nähtäväksi. Kolmoskausi myytiinkin historiallisesti Travel Channelille, mikä merkitsi myös suomenkielestä luopumista.

Miten Riku ja Tunna sitten pärjäävät haastellessaan juontoja englanniksi? Lyhyesti sanottuna niin sutjakasti, kuin englantia ei-äidinkielenään puhuvat vain voivat. On totta, että huomattavan paljon särmää on kadonnut stadin slangin ja verbaalisen ilotulituksen mukana. Onneksi täydellisen ääntämyksen tielle ei olla kuitenkaan edes yritetty lähteä, vaan läpät taittuvat rennon rehellisellä ”bad englishillä”. Juontoa on yhä viihdyttävä kuunnella ja kivi-sakset-paperi –haasteita hävitessä väliin lipsahtelevat suomisadattelut toimivat hilpeinä maustepiikkeinä.

Sisällöltään kausi on roimasti edeltäjiään epätasaisempi. Kakkosen tavoin jokainen jakso on oma reissunsa tiettyyn kohteeseen, eli ykkösen kronologista matkaamista on turha odottaa. Eniten harmittaa se, että maan sisällä kohteesta toiseen liikuttaessa kilometrit kuitataan entistä useammin nopealla karttapalloanimaatiolla; missä on se konkreettinen Matkustaminen ja sen mukanaan tuomat yllätykset, kohtaamiset ja spontaanit hetket? Muutenkaan ykköskauden kaltaista ”chilaxoitumista”, huoletonta lunkisti ottamista, ei juuri näy.

Kohteissa harrastellaan runsaasti extreme-aktiviteetteja ja etsitään kaikkea länsimaisesta vinkkelistä ennennäkemätöntä tai erilaista. Pahimmillaan tällainen etsintä, esimerkiksi parissa jaksossa toistunut kysymys ”syödäänkö täällä jossain vielä ihmislihaa?” johtaa ontuvasti koko jaksoa, parhaimmillaan vieraasta kulttuurista avautuu todella jotain hyvinkin oivaltavalla tavalla kysymyksiä herättävää. Kaksikon ilmeisenä pyrkimyksenä on pysyä enimmäkseen objektiivisena sivustaseuraajana, mutta välillä jätkillä lipsahtaa asenne inhasti kulttuurirelativismin puolelle. Masentavinta on kuunnella, kuinka afrikkalaisia kasvonviiltelyrituaaleja kuitataan tyyliin ”Who am I to judge, kyllähän länsimaissakin tapahtuu kaikkea paskaa”. Hei pliis! Vastaavanlaisen materiaalin näyttäminen keskustelunherättäjänä on perusteltua, mutta kaikkia kulttuureja tulisi arvioida tasavertaisen kriittisesti, ei vain sitä omaa.

Vanhoja läppiä kopioidaan jonkin verran, mikä on sinänsä ymmärrettävää sarjan siirryttyä kansainväliselle tasolle. Monissa jaksoissa onkin yhdistelty kahden ensimmäisen kauden ”parhaita paloja” ja heitetty sekaan vielä jotain uutta, mikä saattaa tylsistyttää aiemmin seuranneita faneja. Hyviä hetkiä on kuitenkin kaikille katsottavaksi asti, päällimmäisinä mainittakoon vaikkapa vierailut Pripjatin aavekaupungissa, jemeniläisissä khat-illanistujaisissa sekä papualaisen heimon kestityksessä. Fiilistä, todellakin!

Kaiken kaikkiaan Madventures III on kelpo viihdettä, mutta sisältää vähemmän varsinaista matkailua kuin ennen. Toisille toimii, toisille ei. Homma on selkeästi paketoitu uusille yleisöille rapakon taakse, joten sarjan suomalaisille faneille kyseessä on väkisinkin pieni pettymys. Toivottavasti Travel Channelia varten tehdyt uhraukset kannattavat ja ihmiset ulkomaillakin huomaavat – parhaassa tapauksessa jopa positiivisin seurauksin – matkaohjelman, joka on tehty rohkeasti erilaisella asenteella.

Arvosteltu: 09.07.2009

Lisää luettavaa