Kuollut, mutta silti elävä Laura Palmer (Sheryl Lee) kertoi tapaavansa agentti Dale Cooperin (Kyle MacLachlan) 25 vuotta myöhemmin. Ennuste osoittautui melkoisen tarkaksi, sillä David Lynch ja Mark Frost liittoutuivat käsikirjoittajina ja ensiksi mainittu alkoi ohjaamaan [B]todella[/B] pitkää elokuvaa. Leffa pilkottiin siisteiksi tunnin siivuiksi ja Washingtonin osavaltiossa oleva pikkukaupunki kahdeksan kilometriä Kanadan rajasta ja 30 kilometriä osavaltion rajasta pääsi taas leeuwenhoekin alle. [I]Twin Peaks[/I] – maalauksellisen kaunis ja hienon maalauksen tavoin monesta kerroksesta koostuva positiivinen kontrolli TV-sarjojen laadun suhteen palaa ja Angelo Badalamenti säestää. Allekirjoittaneella oli enemmän kuin isot odotukset ja juuri oikeat henkilöt ovat tekijöinä ja oikeat näyttelijätkin palaavat rooleihinsa. Hyvin äkkiä tulee ilmi että Mestariteosta ei ole mahdollista parantaa, mutta kyseessä ei ole TV-sarja David Lynchin tulkinnassa – kyseessä on David Lynch TV-sarjan tulkinnassa ja sheriffinä on Frank Truman (Robert Forster).
Kadoksissa ollut erikoisagetti Dale Cooper ilmaantuu liittovaltion vankilassa viimeisen päälle ilkeänä rikollisena ja luonnollisesti FBI:tä kiinnostaa tämä. Kuulovammainen FBI:n apulaispäällikkö Gordon Cole (David Lynch), agentti Albert Rosenfeld (Miguel Ferrer) ja uudempaan kaartiin kuuluva agentti Tammy Preston (Chrysta Bell) aloittavat tutkimukset. Samaan aikaan halkonainen Margaret Lanterman (Catherine Coulson) alkaa toimittamaan apulaispäällikkö Hawkille (Michael Horse) uusia neuvoja. Las Vegasissa kolme päivää kadoksissa ollut vakuutusvirkailija Doug Jones (Kyle MacLachlan) ilmaantuu esiin voittamalla useita jättipotteja ja se on vasta alkua pitkälle tapahtumaketjulle mihin liittyy gangstereita ja aiheesta kiukkuinen vaimo Janey-E (Naomi Watts). Nimestä huolimatta Twin Peaks ei ole ainoa tapahtumapaikka eikä tämän kaupungin tapahtumat ole ainoat tarkkailtavat ja soppaan liittyy myös vanhoja, salassa pidettäviä tutkimusprojekteja ja ainakin yksi sydäntä riipaisevasti onnellinen loppu Iso-Edin (Everett McGill) vapautuessa Nadinen (Wendy Robie) muodostamasta vastuusta tämän itsensä toiveesta.
Kyle MacLachlan on suvereenissa pääroolissa, mutta agentti Cooper, Doug Jones ja herra C ovat kaikki täydellisen erilaisia persoonia. Agentti Cooper on vakaa ja ehdottoman luotettava tutkija ja tämän vastapaino on absoluuttisen paha C joka tappaa armotta ja usein. Doug Jones on taas pelkkä patsasteleva tollukka joka syystä tai toisesta katalysoi ihmisten parempia puolia esille. Itse asiassa MacLachlan monissa asuissaan on pelkkä staattinen akseli jonka ympäriltä voidaan näyttää moninaisia tarinoita ja ihmisiä. Miguel Ferrer ja David Lynch muodostavat erittäin hienovaraisen komediaduon ja Chrysta Bell antaa tasapainoa ukoille. Varsinaisessa Twin Peaksin kaupungissa on paljon samoja naamoja ja nämä ovat edistyneet elämissään pääasiassa hyvin. Robert Forster on luotettava sheriffi ja muu pohjimmiltaan lempeäluonteinen ja pätevä henkilökunta on säilyttänyt työpaikkansa, sillä Andy (Harry Goaz) omaa yhä aitoja ja huomattavia pätevyyden hetkiä ja RR-kahvilan Norma (Peggy Lipton) on viisas ja yhä kaunis emäntä jonka alaisuudessa Shelly Briggs (Mädchen Amick) työskentelee ja sotilaan poika Bobby Briggs (Dana Ashbrook) on rehti lainvalvoja. Näiden vahvojen palaajien varjossa Naomi Watts on aika heikolla hapella, mutta hänen pitääkin olla tarpeen vaatiessa ankara vaimo ja luotettava äiti. Kokonaisuutena roolit ovat lujia, ajoittain koomisia ja ajoittain kammottavia, mutta aina uskottavia ja sydämellisiä.
Pakkaslynkkaus (väkijoukon tekemä teloitus missä uhri surmataan kylmälle altistamalla) onnistuu täydellistä paremmin kuvatessaan Washingtonin osavaltiossa olevan pikkukaupungin draamoja, jännitteitä ja eläviä ihmiskohtaloita ja onnistuvat ainoastaan erinomaisesti kuvatessaan hupaisasti eksentrisiä, mutta kiistattoman päteviä tutkijoita joilla on mysteeri purettavanaan. Lisäksi mukana on raakaa väkivaltaa, hyvin mutkikkaita tarinavyyhtejä, kaunista kuvakerrontaa ja Lynchin töille ominaista ihmisläheisyyttä ja ilkikurista huumoria. Surrealistista kauhua ja ihan vaan omituisuutta on myös havaittavissa isoissa määrin. Mukana on jopa selkeästi silkan taiteellisen ilon sanelemia kohtauksia ja hetkiä ja tällainen spontaanisuus on harvinaista. Muistettava on että ex-psykiatri Lawrence Jacoby (Russ Tamblyn) haluaa sinun kaivavan itsesi ulos paskasta ja että kannabista kasvattaessa Jerry Hornen (David Patrick Kelly) on tehtävä laaduntarkkailua ja isoveli Ben (Richard Beymer) hallinnoi yhä hotellia ja tämän suvussa on yhä mätää.
Edeltävään kahteen kauteen verrattuna kolmoskausi on huomattavasti surrealistisempi, laaja-alaisempi ja väkivaltaisempi ja siten kulkee aivan eri latuja. Se on joka tapauksessa äärimmäisen korkeatasoista katsottavaa ja siitä löytää perhedraamaa, komediaa monessa sävyssä, mysteeriä, gangstereita, jättiläinen (Carel Struycken) ja ilkeä kääpiö joka tunnetaan nimellä Piikki-Ike (Christophe Zajac-Denek) ja erästä paikkaa hallitsevat punaiset verhot.
