Andrei Konchalovskyn ohjaama Pakojuna (Runaway Train) on ehdottomasti yksi hänen parhaimmista töistään, ellei se kaikkein paras. Melkoinen työnäyte se on kun ottaa huomioon, että saman ohjaajan tuotoksiin kuuluu mm. Tango & Cash:n kaltainen kammottava tekele. Vauhti ja tietoinen karu kuvaus tekevät tästä filmistä viihdyttävän katsella ihan vain viihteen vuoksi, mutta pinnan alla kytee syvempiä ajatuksia, jos vain katsoja niitä haluaa mielessään pohtia. Eikä ole ihmekään, sillä alkuperäinen käsikirjoitus on itsensä Akira Kurosawan käsialaa, jossa tulee ilmi mustan huumorin kautta ihmismielen syvin julmuus. Kurosawan töille on tyypillistä surullisuuden muuttuminen helpotukseksi, kuolema vapautukseksi ja tragediat uuden elämän siemeniksi. Samat elementit ovat läsnä tässäkin filmatisoinnissa.
Jon Voight (Oscar ehdokkaana osastaan) on Alaskan huippuvartioidussa vankilassa eristyssellissä oleva sadistinen vanki Manny, joka on kuin puolijumala muiden vankien keskuudessa. Hän on viettänyt 3 vuotta yksin sellissään mielipuolisen vankilanjohtajan Rankenin (John P. Ryan) määräyksestä. Oikeuden määräyksestä hänet vapautetaan eristyksestä ja samassa hän suunnittelee jo pakoa. Avukseen hän saa innokkaan, mutta melko tyhmänpuoleisen “pojanklopin” Buckin (Eric Roberts) ja parivaljakko pääsee lopulta pakoon. He hyppäävät hienoimman näköiseen junaan ja valmistelevat matkaansa vapauteen, mutta mitäs sitten kun veturinkuljettaja ottaa ja kuolee sydänkohtaukseen? Alkaa helvetillinen junamatka kahden vangin ja junasta löytyneen huoltotytön Saran (Rebecca De Mornay) kesken, joka ei voi päättyä onnellisesti…
Huolimatta muutamista pikku mokista Pakojuna on erittäin viihdyttävää katsottavaa. Jenkit ovat kyllä kovia poikia; ei tulisi allekirjoittaneen mieleen hypätä puroon 30 asteen pakkasessa, mutta mitäpä sitä valittamaan pikkuseikoista? Ohjaus ja käsikirjoitus ovat ammattitaitoista ja tämän rinnalla Speed ja sen umpisurkea jatko-osa vaikuttavat päiväkoululaisten hupiajelulta suurkaupungin vilskeessä. Tässä on vauhtia, vaaraa, mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja ikimuistoinen loppu!
Jon Voight on ihan omiaan roolissaan sadistisena vankina ja Roberts komppaa häntä niin hyvin minkä ehtii. Yhteispeli sujuu ja läppä lentää. Ryan on juuri sopivan inhottava säälimättömänä vanginvartijana kuin vain sopii odottaa. Pieni miinus siitä, että itse vankilaosuus on melko vähäistä, sitä olisi mielellään katsellut enemmänkin. Pakojuna on vankilapakoleffojen ehdotonta kärkijoukkoa, joka erottuu massasta edukseen syvällisyytensä sekä vahvojen henkilöhahmojen ansiosta.
Sanomattakin selvää, että suosittelen katsomaan tämän. Elokuvan kantava teema, Ihminen on ihmiselle susi-filosofia, tulee hyvin esille Saran ja Mannyn välisessä keskustelussa, johon on hyvä päättää tämä arvio:
Sara: “You’re an animal!”
Manny: “No, worse! Human! Human!”
nimimerkki: Acedia
