Varsin älytön homma tanskanmaalta. Leffa kertoo tylsästä pankkivirkailijasta nimeltä Arvid. Vaimo lähtee kun miehestä ei ole mihinkään. Kissakin katosi jo hiukan aiemmin omille teilleen. Arvidin työpaikalle tulee pankkiryöstäjä, jota Arvid tilttaa kössimailalla otsaan. Myöhemmin hepun kotiovelle ilmestyy ryöstäjän vaimo, joka kertoo että he olisivat tarvinneet rahat keinohedelmöitykseen.
Arvid päättää ottaa yhteyden kriminaaliveljeensä, jota ei ole tavannut vuosiin ja järjestää ryöstäjälle sekä tämän vaimolle rahat ja elämän takaisin. Tästä seuraakin lopulta järjetön rikollisuuden ja väkivallan kierre, joka kaikessa brutaalisuudessaan ei voi muuta kuin naurattaa. Huumori liikkuu jo siinä rajoilla että voisi olla hiukan vaivautunutta katsella hekotellen tällaista ihmisten kanssa johon tämän tyyppinen huumori ei tee vaikutusta laisinkaan. Pakostakin tulee Tarantinon tekeleet mieleen.
Leffan nimi herätti alkuun hiukan ihmetystä. Nimi perustuu lopulta siihen, että riittää jos ihminen uskoo tekevänsä oikeita tekoja. Kiinassa syödään koiria kun niitä on aina syöty eikä se ole heidän kulttuurissaan väärin. Arvid on leffassa varma siitä kuinka asiat tulee hoitaa. Vaikka ulkopuolisesta mies tuntuu hölmöltä niin tämä tekee omasta mielestään oikeita ratkaisuja, ja sehän riittää aivan taivaaseen asti.
Katsojaa ihmetyttää yhä enemmän kuinka baarissa kertojana toimivat vanhukset liittyvät juttuun, mutta kyllä se sieltä tulee. Loppu leffassa on ehkä hiukan jopa yllättävä. Vaikka lopussa hypätäänkin jo hiukan eri lajityypin pläjäykseen niin se ei jää silti vaivaamaan. Tyylipisteitä ei lopulle ropise, mutta joku päätös hommalle oli saatava ja miksei sitten näinkin. Ainakin leffan nimi tuli selväksi.
Nämä pohjoismaissa tehdyt rainat jaksavat nykyään yllättää kerta toisensa jälkeen erinomaisuudellaan, mutta tässä on taas enemmän tarjolla.
