Arvostelun kirjoittaminen on poikaa. Varsinkin kun edellisestä kerrasta on vyörähtänyt kuukausi jos toinen, ja mieli tekee. Siispä allekirjoittanut alkaa muistelemaan, että mitäs siinä Hopeanuoli-sarjassa oikein tapahtuikaan…
Juuri Hopeanuolen syntymän aikoihin tämän isä Riki ja hänen isäntänsä Vaari ovat vuorilla jahtaamassa hirveää karhua nimeltään Akakabuto. Akakabuto kuitenkin yllättää heidät ja he jäävät ansaan. Nuori poika Daisuke kuulee tämän ja ottaa nuoren Hopeanuolen (about 2 tuntia vanhan) mukaansa tsekkaamaan tilanteen. Homma kuitenkin menee jännittäväksi ja Riki onkin kohta pelastamassa urhoollisesti nuorta Hopeanuolta Akakabutolta uhraten samalla oman henkensä. Klisee, eikö vain? Kyllä, mutta varsin hyväksyttävää Hopeanuolen kohdalla, eikö vain? Noh, vaari ja Daisuke kuitenkin selviävät ja Vaari alkaakin kouluttamaan Hopeanuolesta Riki 2:sta. Ensimmäiset kaksi levyä viidestä menevätkin Hopeanuolen pentuvuosien piikkiin, kunnes kolmannella jo alkaa tapahtua. Loppu onkin sitten legendaa, ja kaikki huipentuu lopputaisteluun pelottavaa Akakabutoa vastaan…
Kukapa ei muistaisi Hopeanuolta nuorusvuosiltaan tai aikaisemmasta elämästä? Niinpä olikin kiva yllätys taas virkistää muistia näillä leikkaamattomilla jaksoilla. Tosin, eivät ne nyt niin hyviä olleetkaan kuin mitä muistelin…
Mutta jotta tämä arvostelu ei mene morkkauksen piikkiin, niin otettakoon aluksi hyvät puolet. Yksi Hopeanuoli dvd-boksin vahvimmista puolista on nostalgia. Meinasi iho mennä kananlihalle alkutekstien rullatessa ja mukavat muistotkin purskahtivat mieleen… Myös leikkaamattomuus on poikaa. Tosin, tämän nähtyään on hankala kuvitella pikkulapsia syömässä muroja pikkuhousut jalassa olohuoneen lattialla ja katsomassa Hopeanuolta nykyään, jos vain vanhemmista on kiinni. Viimeisillä levyillä veri lentää sen verran kovasti, että tuntuu kuin ruudulle olisi heitetty punaista maalia ämpärillinen… Noh, se on nykyaikaa se…
Myös tarinat ovat kohtalaisen hyviä, tosin värväysjaksoissa kierrätetään samaa ideaa aivan liikaa ja voi sitä puudutuksen tunnetta aivoissa… Onneksi toiminta pelastaa paljon. Niin, toiminta. Aika epärealistista meininkiä on luvassa sarjaa katsoessa, mutta ilman sitä ei Hopeanuolesta olisi mihinkään…
Niin, ne huonot puolet sitten… No pienin haitoista on äänipuolella. Nupit saa vääntää niin kaakkoon kuin mahdollista ja silloinkin on kuulovaikeuksia. Hommaa haittaisi, jos olisi kyseessä Suomi-versio, mutta kun puhe on siansaksaa riittää, kun kuulee pari kovaa ääntä siellä täällä. Liekö tuo sitten laitteistosta kiinni, jos ei muuta… Toinen häiritsevä asia on tylsyys. Homma alkaa aika äkkiä maistua pakkopullalle aika ajoin.
Kokonaisuudessaan Hopeanuoli on ihan kiva paketti ja palauttaa muistot mieleen. Harmi vain ettei se ollutkaan niin hyvä kuin muistin (ja veikkaan, että moni nuori ajattelee juuri näin)…
nimimerkki: mada
