Ensimmäinen merkki ikimuistoisesta elokuvasta on DVD:n kielivalikon omatessa kolme kielivalintaa joista yksi on soumi. Tietysti se ei kerro elokuvan itsensä laadusta mitään, mutta antaa ennakkoaavistuksen tulevasta. Salassa pidettävän ja epäluotettavaksi osoittautuneen lähteen perusteella Allekirjoittanut varasi annoksen tšekkiläistä Ping Do-viljajuomaa ja myös joutui myös nauttimaan kyseisen käymistuotteen.
Ricky Caldwell (Eric Freeman) on mielisairaalassa ja häntä alkaa haastatella tohtori Bloom (James Newman). Se toimii kehyskertomuksena joka etenee kohti nykyhetkeä ja siinä samalla ilmenee että Rickyllä on traumoja punaista väriä kohtaan ja tämä on myös tehnyt useamman murhan. Onnistuupa hän myös karkaamaan ja päättää rankaista tuhmia kirvexellä. Leffan ohjannut Lee Harry on myös yksi monista käsikirjoittajista ja näiden työ on täynnä aukkoja, omituisuuksia ja se pyrkii olemaan jonkinlainen joukkomurhaajan elämänkerta, mutta kompastuu omaan kömpelyyteensä suunnattomalla, niskat spagettisoivalla kolmoiskiepillä ja laskeutuu pää edellä naulavuorattuun graniittiin ja leffassa on myös nitroglyseriinillä kulkeva auto. Muita rooleja on aika mahdoton arvioida yhden ja suursurkean suorituksen varjossa, mutta niissä on retkuja, sutturoita ja ääliöitä.
Käsikirjoitus on velttoiltu kasaan kuvauspaikkojen perusteella, ohjaus on mitätöntä tumpelointia ja toteutus vain kelvollista, mutta niiden lisävahvistuksena on rooli joka soveltuu roolisuoritusten negatiiviseksi kontrolliksi ja sitä on myös niin paljon että sitä ei voi olla huomaamatta. Eric Freeman mulkoilee kuin hänellä olisi ummetusta ja mutristelee suutaan kuin olisi niellyt jotain epämiellyttävää. Hommaan pitää lisätä hissin tavoin liikkuvat kulmakarvat ja puhetapa missä volyyminappi heiluu kaakon ja lounaan välillä. Hän on siis loistava naurattaja koko läsnäolonsa ajan paitsi kun aiheuttaa vaivautuneisuutta ja tämä sykli hyppii kuin AA-paristoilla sähköteloitettavan sydänfilmi.
Kauhuleffana toinen murhayö työkaluja lahjoittavan joulupukin toimesta epäonnistuu täydellisesti, mutta epäonnistumisena se on suuri ja mahtava. Tällaisia elokuvia ei pysty tekemään edes Bialystock & Bloomin kehittämällä salaismetodilla ja nauroin aika mehevästi paitsi silloin kun kyllästyin.
