Nyt bailataan! jatkaa mallikkaasti hauskojen nuorisokomedioiden perinteitä. Puikoissa ollut ohjaajakaksikko on selvästi katsonut 1980-luvun klassiset höpöhöpö-rainat ja imeneet juuri ne oikeat vaikutteet tähän omaan keitokseensa.
Juonikin tähän leffaan on kehitelty, mutta sen voi ottaa pelkkänä muodollisuutena. Tärkeintä on päästä pitämään hauskaa ja tässä tavoitteessa on toden totta onnistuttu. Länsimaiseen tapaan koulunkäynti päättyy aina elämää suurempiin bileisiin, joita on tietenkin suunniteltu koko edellinen lukuvuosi. Sanomattakin lienee siis selvää, että juuri näissä pippaloissa ratkotaan kaikki koululaisten suurimmat ongelmat, joita ovat esim. neitsyys, kaukorakkauden tunnustaminen ja kosto koulun kovalle kundille.
Itse pidän leffan filosofiasta, joka korostaa bailaamisen merkitystä jokapäiväisessä elämässämme. Kuka sitä nyt töitä viitsii tehdä jos ei siitä seuraa kunnon palkitsemisjuhlat? Toisaalta selvin päinkin on ihan kivaa, mutta pienessä bischofshoofenissa vielä hauskempaa. Sitä paitsi, kun Hollywood-elokuvissa bailataan, niin kaikki suomalaiseen ryyppäämiseen kuuluvat lieveilmiöt (vrt. lumihanki ja kirves) eivät kuulu kuvioihin. Näin ollen kaikki elokuvassa näytettävä fiilistely on sitä ihaninta peace & love osastoa, josta meikäläinen tykkää.
Henkilögalleria on jenkkihapatusta parhaimmillaan. Tietysti on se kaikkein kaunein tyttö, jolla on kaikkein isoimmat tis- silmät. Nörtit ovat oma ryhmänsä, samoin urheilijanuorukaiset, jotka ovat tosi ilkeitä edellä mainituille. Löytyy myös valkoihoinen wannabe-ghettostar. Ja kuinkas ollakaan tarinan keskiössä oleva henkilö on jälleen kerran se kaikkein tylsin hahmo, joka kuitenkin nousee lopussa koko päättäjäisjuhlan keskipisteeksi.
Elokuvassa on paljon noin kymmenen vuotta sitten nousussa olleita näyttelijänalkuja, joista kukaan ei lopulta saavuttanut mitään suurempaa asemaa elokuvapiireissä. Jennifer Love Hewitt ja Seth Green ovat ainoat, jotka ovat edes jotenkin jaksaneet roikkua mukana. Hewitt lienee tässä elokuvassa kukkeimmillaan. En tiedä, onko tämä jotain käsittämätöntä oireilua jostain vakavammasta sairaudesta pääni sisällä, mutta mielestäni Jennifer hohtaa ja säkenöi tässä elokuvassa kuin hän olisi suoraan jumalilta meille annettu. Olisinkin kuvitellut, että tämän perusteella Jennifer olisi vakiinnuttanut asemansa Hollywoodin A-listalla, mutta jotenkin hänet lopulta lokeroitiin näihin teiniympyröihin.
Paljon hauskaa pienellä rahalla on kyseessä. Elämän tarkoitus on murheen karkoitus ja tätä leffaa katsellessa helposti unohtaa painavat aatokset mielestään. Hyvää läppää ja noloja tilanteita on tiedossa paljon. En muuten kehtaisi julkisesti tutuilleni mainostaa, että tämä on mielestäni törkeen hyvä leffa.
nimimerkki: mauge
