Uuno Turhapuro (Loiri) on 100% suomalainen mies. Hän nukkuu paljon, syö paljon, on laiska ja saamaton, ja tietysti pakoilee työtä. Hän ei ole eläessään tehnyt kunnon työtä, joten rahan hankkiminen jääkin hänen vaimonsa Elisabethin (Raita) hommaksi. Mutta sitten eräänä päivänä Uunoa lykästää, kun hänen ja Elisabethin juhliessaan heidän yksivuotis hääpäiväänsä – alkeellisesti piimällä ja raa’alla makkaralla – radiosta kuuluu sattumoisin samat lottonumerot, jotka ovat Uunon lottokupongissa. Siitä alkaa Uunon elämän ylämäki.
Uuno Turhapuro on hahmo, joka tuli alunperin tutuksi 1970-luvulla esitetystä Spede Show -viihdeohjelmasta. Hahmosta päätettiin tehdä myös elokuva vuonna 1973, jonka pääosiin tietysti valittiin Uunoa tv-sarjassa esittänyt Vesa-Matti Loiri, menneiden vuosikymmenien kuuluisin viihdyttäjä Spede Pasanen, Marjatta Raita, Tapio Hämäläinen ja monia muita tunnettuja suomikasvoja. Tähän asti Uuno-elokuvia on tehty vajaat 20, eikä lisää enää tule.
Tämä kolmas Uuno kuuluu eittämättä sarjan parhaimmistoon, sillä se on täynnä absurdia huumoria, hyvää näyttelytyötä, hyvää dialogia ja hyvin kirjoitettuja vitsejä. Elokuva käynnistyy varsin hitaasti, ja alussa voi helposti saada sellaisen kuvan, että kyseessä on aivan eri elokuva kuin mitä leffan etukansi antaa näyttää. Pääjuoneen, eli siis lottovoittajan ilojen ja murheiden kuvaamiseen, päästään käsiksi ihailtavasti rakennettujen yksityiskohtien kautta. Sitten rakennetaan jälleen hienojen yksityiskohtien kautta lisää juonta ja uusia vitsejä, jotta elokuvasta saataisiin vieläkin viihdyttävämpi.
Näyttelytyö on todella laadukasta, enkä kyllä ole koskaan ennen nähnyt näin hyvin näyteltyä suomileffaa… siis jos muita Uunoja ei lasketa. Loiri näyttelee hyvin koko elokuvan ajan, sillä samalla kun hän luo hahmolleen entistä enemmän sympatiaa, hän onnistuu myös repäisemään katsojan nauruhermot totaalisesti. Tuuran roolissa tavataan ensi kertaa maanmainio Tapio Hämäläinen, joka on onneksi saanut jatkaa roolissaan pitkään. Hänen raivonsa on käsikosketeltavaa, sillä harva heppu pystyy ärjymään hampaat irvessä, pää punaisena ja verisuonet pullistuen niin hyvin kuin Hämäläinen. Speden osuus jää tällä kertaa vähän liian pieneksi, eikä hän onnistu naurattamaan niin paljon kuin Loiri, mutta ainakin yrittäminen näkyy. Seppo Laine esittää hauskasti puhuvaa Tossavaista, joka lausuu leffan mieleenpainuvimmat ja hauskimmat repliikit sekoittaessaan nimet täysin (Turhapuro = Puuroturpa). Simo Salminen nähdään leffan alkupuoliskolla Uunon mökkinaapuri Jaskana, mutta hän painuu mieleen pienestä roolistaan huolimatta, kiitos hänen ja Uunon loistavan dialogin.
Lottovoittaja UKK Turhapuro omaa paljon hyviä “spedemäisiä” oivalluksia ja hyvän käskirjoituksen, ja ennen kaikkea, se viihdyttää juuri sen minkä pitääkin. Ja jottei koko arvostelu menisi pelkäksi ylistämiseksi, niin pakkohan niitä miinuspuoliakin on mainita, vaikka niitä onkin niin vähän. Nimittäin elokuvan kesto, joka on noin puolitoista tuntia, sekä elokuvan sekaan ängetyt pilalle menneet kohtaukset, joita on aivan liikaa yhdestä kohtauksesta. Ne pilaavat koko tunnelman täysin. Verotan silti näistä kahdesta miinuspuolesta vain puoli tähteä, sillä näin hyviä nauruja en ole saanut naurettua piiiitkään aikaan.
