Strategisen valttikortin menetys sai Ensimmäisen Ritarikunnan pelkästään vihaiseksi ja tämä Yksinvaltias Snoken (Andy Serkis) johtama kultti pistää kenraali Leia Organan (Carrie Fisher) johtamalle vastarinnalle kovasti päihin eikä tunne armoa. Samaan aikaan erakoitunut Luke Skywalker (Mark Hamill) saa vieraakseen sitkaan orpotyttö Reyn (Daisy Ridley) ja tämä tarvitsee opetusta epäonnistuneelta mestarilta. Ritarikunnan kovanaama Kylo Ren (Adam Driver) saa ankaraa palautetta ja epäonninen karkuri Finn (John Boyega) onnistuu taas sotkemaan itsensä liemeen, joten kaikki edellisen osan elävämmät persoonat ovat mukana ja pari uuttakin persoonaa ilmaantuu karsiutuvien tilalle.
Rian Johnson ohjailee ja käsikirjoittaa kahdeksannen episodin eeppiseen sukudraamaan kaukaisessa galaksissa ja skenaarion kireä tilanne vaatii Chandlerin Lain sovittamista, sillä aina ilmaantuu jokin uusi, ei-toivottu ja pääasiassa odottamaton käänne tunkemaan kapulan joko Ritarikunnan tai vastarintaliikkeen rattaisiin ja yksi näistä on opportunistinen DJ (Benicio Del Toro). Käsikirjoitus on siis melkoista vuoristorataa missä ei paljoa ehdi hengähtää ja aina ajoittain sitä kiihdytetään toiminnalla.
Carrie Fisher on vahva ja loputtoman kärsivällinen kenraali joka ei missään vaiheessa anna pelkonsa näkyä ja pystyy pitämään sankarillisempaa menoa haluavat joukkonsa kurissa ja se ei ole helppoa se. Mark Hamill ruumiillistaa entisen sankarin joka vastentahtoisesti suostuu antamaan vähäistä opastusta ja tämän kyynistyneen ukon suurin taito on kuunnella kerskailua ja napauttaa musertava vasta-argumentti joka on latteasti totta. Daisy Ridley ja John Boyega ovat uuden sukupolven sankareita joilla on vaikeita aikoja edessään ja selviytyvät laadukkaasti pakomatkasta, vaikka hektinen tilanne ei anna kehitykselle aikaa. Vastapuolella on iso joukko naamioituja fanaatikkoja, mutta Andy Serkis on näiden kiistattoman voimakas Yksinvaltias joka kieroilee ja konnailee isosti. Adam Driver tämän heikkoutensa paljastaneena oppilaana kehittyy pelkoaan naamiolla peittelevästä pojasta paljon määrätietoisemmaksi ja traagisemmaksi mieheksi joka hyväksyy hirviömäisyytensä mukisematta ja aiheuttaa isoa tuhoa. Benicio Del Toro on se kyyninen opportunisti joka tietää venkuloivansa itsensä selville vesille ja tekee juuri niin.
Tunnelma on kohdillaan, mutta käsikirjoituksessa ei ole minkäänlaista suvantovaihetta ja muutamien äkkikäänteiden pohjustus on aika huteralla pohjalla, joten aukkoja löytyy kerronnasta. Tekninen toteutus toimii ja kromipanssarinen Phasma (Gwendoline Christie) on aika vakuuttava ilmestys, joten silmäkarkkia haluaville luvassa on herkkupala, mutta se voimakas, draamallinen isku jää puuttumaan ja siinä ei muutamat hyvät oivallukset auta niin paljoa. Ikinä ei [movie]Tähtien Sota[/movie]-leffa ole päättynyt yhtä ankeassa tilanteessa ja se näyttää aika isolta umpikujalta kirjoittajille.
