Kaikista isoimman jengin pomo Cyrus (Roger Hill) kutsuu edustajia kaikista muista jemgeistä kuuntelemaan tuottoisaa ehdotusta. [I]The Warriors[/I] jota johtaa Cleon (Dorsey Wright) on yksi kutsutuista jengeistä. Suurellinen suunnitelma hyytyy ballistiikkaan, aselepoa on tylysti rikottu ja syyttävä sormi osoittaa heitä kohti. Sekasorto johtaa henkilöstömuutoksiin, Swan (Michael Beck) joutuu johtajaksi ja Ajax (James Remar) ei kannata tämän varovaisempaa toimintatapaa. The Rogues-jengiä pomottava Luther (David Patrick Kelly) omaa osuuden syntyneeseen sekamelskaan ja hänellä on syy laittaa syntipukit hiljaisiksi.
Aikoinaan iso joukko kreikkalaisia palkkasotureita lähti sotaretkelle. Reissu meni myttyyn ja he huomasivat olevansa keskellä vihamielistä valtakuntaa. He lähtivät epätoivoiselle vaellukselle minkä aikana heidän piti taistella, bluffata ja neuvotella. Heidän matkastaan kirjoitti Ksenophon joka oli mukana ja aika pitkä aika myöhemmin Sol Yurick kirjoitti aiheesta kirjan, Walter Hill sovitti sen puolifuturistiseen New Yorkiin sijoittuvaksi elokuvaksi ja vielä tarkemmin alamaailman räikeiden ja pullistelevien jengien keskuuteen.
Walter Hill on ohjaajana ja vaikka Ksenophonin matkakertomus on pohjana niin leffa ei ole yhtään huono. Se sijoittuu synkeään, laittomaan suurkaupunkiin missä lukemattomat jengit nahistelevat, graffitit värittävät miljöötä ja pimeys hallitsee taivasta. Viimeksi mainitulle on oikeutus ja muutenkin sarjakuvamaisen selkeä kuvasto sopii tällaiseen elokuvaan missä altavastaajan on päästävä vihamielisen alueen läpi voimalla tai viekkaudella ja vaara vaanii kaikkialla. Jännite tuntuu jokaisessa kuvassa ja dialogia ei tarvita selittämään kuvaston hienovaraisen kekseliäitä oivalluksia. Välissä kahakoidaan niiden vähemmän ystävällisten jengien kanssa.
Michael Beck on leffan vähemmän karsismaattinen päärooli joka ei raskaan yön aikana kehity mihinkään suuntaan. Hän parhaansa mukaan tasapainoilee joukkojen mielialan kunniottamisen ja kurin välillä ja se ei ole helppoa. James Remar on kovapäinen muskeli joka ei ole johdossa hyvästä syystä. David Patrick Kelly huokuu niljaa koko olemuksellaan ja henkilöi mitättömän niljakkeen äärimmäisellä halveksittavuudella.
Vaikka leffa loppuu harmillisen lässähtävästi niin kaikki sitä edeltävä on A-luokkaista meininkiä ja huono lopetuskaan ei kovinkaan paljoa leffan laatua heikennä. Tässä leffassa on paljon tunnelmaa ja hieman toimintaakin.
