John Carpenterin filmografiaa tekisi mieli joskus tarkastella takaperin. Näin ollen siitä voisi löytää jonkinlaisen kehityskaaren ja päätyä kompuroivista nykyvampyyreista vaikkapa Christinen, teinikauhuleffaksi yllättävän symppiksen Halloweenin tai Usvan tunnelmiin – niin, Usvankin voi sen ristiriitaisesta olemuksesta huolimatta niputtaa kärkiteosten joukkoon.
Usvan satavuotiseen kostoon turvaava spooky-tarina on lähes niin ennalta-arvattava kuin täällä Tykissä soraääniset kommentit kertovat sen olevan. Ja osan kohtauksista John lie suunnitellut ollen usvassa itsekin. Mutta se ei vie tippaakaan pois sitä faktaa, että tämä 70- ja 80-luvun taitteen teos on visuaalisesti kauniin pelottava. Veriseen historiaan ja kostonhimoisiin aaveisiin linkittyvä The Sumu jää takaraivoon taatusti varmemmin kuin lukuisa nykyajan menestyskauhupätkä epilepsialeikkauksineen. Harvapa kauhudiggari muistaa enää, että se Gellarin tyttö (BUFFY!) on kirkunut jo noin miljoonassa tusinakauhussa, mutta sitä useampi muistaa Usvan uhkaavan kansikuvaotoksen ja Antonio Bayn verhoutumassa vihertävän tuntemattoman alle.
Ja kun kirkujiin päästiin, niin onhan se myönnettävä, että tähtiensä osalta Usvassa on jotain legendaarista: ”genren suurtähdet” Adrienne Barbeau, Janet Leigh ja Jamie Lee Curtis kaikki samassa leffassa! Näistä Carpenterin silloinen parempi puolisko Barbeau pääsee parhaimpaan vireeseen ohjastaessaan niin vainoharhaisuuteen pudonnutta kalastajakyläpahasta kuin koko elokuvaa yön radioäänenä. Ja jos minulta kysytään, niin vieläpä sangen seksikkäästi!
Paljon voimasta perustuu siihen, miten Carpenter yhdistää itse säveltämänsä musiikin ja halpisbudjetin kuvakavalkadit. Jo Halloweenissa legendaarinen musiikki onnistui piilottamaan alleen ison nipun nolouksia ja sama pätee myös Usvaan: kehnosti toteutetut tappokohtaukset paikataan aavemaisella tunnelmalla ja ylle vyöryvällä tuntemattomalla. Tähtiensä ja teemansa vuoksi leffan alkuperäinen kohdeyleisö on tainnut olla 1960-luvun alussa syntyneiden miesten tuolloin puberteettinen joukko, mutta on hienoa todeta Usvan hurmaavan ja kutkuttavan mystisyyskaipuuta edelleen. Vaikka shokkipelotteluun ei todellakaan ylletä, Usva on ensikatselusta asti ottanut kummajaispaikkansa tästä leffatarinoinnille sykkivästä sydämestä.
