Margo Channing (Davis) on diiva. Kun hän astuu näyttämölle, kaikki jumaloivat häntä. Siitä hän nauttii. Kun Margon käsikirjoittajan (Marlowe) Karen-vaimo (Holm) erään esityksen jälkeen päästää nuoren kiihkeän ihailijatytön (Baxter) diivan kammioon, Margo siemailee neidon kunnioitusta täysillä. Ihailijan, Eve Harringtonin, vilpittömyys ja palvelunhalu ovat ikikyynisestä Margosta lähinnä huvittavia ominaisuuksia. Niitä keski-ikäistyvä stara tahtoo tietysti hyödyntää. Ainut, joka vaikuttaa epäilevän tyttösen motiiveja, on Margon avustajana hääräävä Birdie (Ritter). Epäilyksensä on myös kriitikko De Wittillä (aina charmikas Sanders), mutta kun Eve kerran on päässyt alkuun, häntä ei niin helposti pysäytetäkään. Näin alkaa leffa, jota voi kuvata perusoppaaksi kaikille aloitteleville nartuille.
Toisinaan Oscarit menevät oikeille ihmisille, toisinaan eivät. All About Eveä katsellessa vaikuttaa siltä, että palkinnot kulkeutuivat oikeille tyypeille. Vuoden 1950 paras elokuva, miessivuosan esittäjä (Sanders), käsikirjoitus ja ohjaus (kumpikin Mankiewiczin kätten töitä), puvustus (Edith Headin – totta kai – ja Charles LeMairen visioimaa) sekä äänitys (Foxin studiot). Vaikka tarina on kerrottu flashbackina, se on kirjoitettu ja ohjattu niin tarkasti ja täydellä ymmärryksellä, että mikäli Joseph L. Mankiewicz olisi edelleen elävien painotuotteissa, häntä pitäisi lentää kiittämään vieläkin. Mistä lienee jäpikkä oppinsa saanut, mutta Mankiewicz näyttää käsittäneen naisten ajatusmaailman ja välisen juonittelun paremmin kuin moni muu. Silkaksi naiselokuvaksi All About Eve ei kuitenkaan jää. Sen mieshahmot ovat niin tiiviisti ja älykkäinä mukana leffan tapahtumissa, että mieskatsojien ei tarvitse tuntea jäävänsä akkavallan alle. Tästä suurin kiitos kuulunee George Sandersille, joka useiden vuosien keikari-imagonsa avulla rakentaa De Witt’stä täydellisen miehen ja mysteerin.
Margona nähtävä Bette Davis suorastaan kimaltaa. Siinä hehkussa vuorosanojensa kanssa takelteleva Marilyn Monroe jää lähes huomaamatta. Anne Baxter selviytyy paremmin, välillä saattaa jopa tuntua, että Baxter yrittää todellisuudessa samaa kuin hänen hahmonsa. Oikeassa elämässä Baxter kuitenkin oli tuohon aikaan kaikkea muuta kuin teatterin nurkalla haaveileva tyttö. Tälle mm. Orson Wellesin Mahtavista Ambersoneista ja Billy Wilderin Tie Kairoon-elokuvasta tunnetulle naiselle vain oli suotu kasvot, jotka ehkä oli helpompaa unohtaa kuin Suuren Bette Davisin.
Vaikka All About Eve ei olekaan elokuva, jota ehkä suorastaan rakastaa, siinä on hyvin vähän piirteitä, joista voisi valittaa. Loppuratkaisussa on tietynlaista väkinäisyyttä, jota pehmentävät vain loistavat näyttelijät. Ainut todellinen valittamisen aihe on leffan käännösnimi, jonka mukaan elokuva kertoo kaiken Eevasta. Tekstitys taas puhuu tästä huolimatta Evestä. Jos tämä elokuva olisi suomalaisen ylioppilastutkinnon otsikkoaine, se varmaankin hylättäisiin, koska aine on kirjoitettu ”otsikon ohi”.
