– Palpatine
Taisin nähdä Imperiumin vastaiskun ensimmäistä kertaa 6-vuotiaana. Kokemus oli täysin erilainen kuin Uudessa Toivossa; pelotti aivan “sikapaljon”. Jos Uusi Toivo oli nimenomaan toivoa täynnä oleva mestariteos, Imperiumin vastaisku on pimeä, synkkä ja jopa karmiva (ainakin tuohon aikaa) teos.
Imperiumin vastaiskun tapahtumat sijoittuvat 3 vuotta Uuden Toivon jälkeen. Luke Skywalker (Mark Hamill) on noussut yhdeksi kapinnalisjoukkojen johtajaksi, ja hän on perustanut uuden tukikohdan Hoth-planeetalle. Imperiumin johtaja, Darth Vader (äänenä James. E Jones, näyttelijänä David Prowse) hengittää kapinnalisten niskaan. Skywalkerista on tullut hänen verivihollinen. (Vai onko Vaderilla muita syitä Luken jahtaamiseen…?)
Luke joutuu wampa-hirviön kynsiin, mutta jedi taidoillaan pääsee karkuun siltä. Lumimyrskyssä (Hoth on siis arktinen planeetta) Luke näkee näyn hänen entisestä opettajastaan Obi-Wan Kenobista (Alec Guinness). Obi-Wan käskee Luken matkaamaan Dagobad-planeetalle. Siellä hän pääsisi jedimestari Yodan (äänenä Frank Oz) oppiin. Luke harhailee lumimyrkyssä lähes toivonsa menettäneenä, kunnes “good old buddy” Han Solo (Harrison Ford) pelastaa Luken ja kutsuu apuja.
Kapinallisten suruksi, imperiumin joukot löytävät lopulta tukikohdan. Vader avaruuslaivasto hyökkää Hothiin ja Luke ja muut kapinalliset yrittävät suojella tukikohtaa, mutta Imperiumin sotakoneiden panssari on liian kestävää rikottavaksi. Imperium voittaa taistelun ja Luke ja kapinalliset pakenevat tukikohdasta. Han Solo, prinsessa Leia (Carrie Fisher) ja Chewbacca (Peter Mayhew) sekä robotti C3-PO (Anthony Daniels) lähtevät karkuun Millenium Falconilla. Imperiumin TIE-hävittäjät jahtaavat heitä ja Falconin hyperajomoottori rikkoutuu asteroidin osuessa siihen.
Samaan aikaan Luke ja robotti R2-D2 (Kenny Baker) ovat saapumassa suoplaneetta Dagobah’iin. Planeetta näyttää täysin elottomalta, kunnes Luke kohtaa eriskummallisen olion. Olio pyytää hänet kotiinsa. Luke haluaa tavata mestari Yoda’n, mutta olio ei päästä häntä lähtemään. Lopulta, tämä pieni vihreä otus kertoo olevansa Yoda. Hän testasi Luken kärsivällisyyttä. Yoda päättää olla kouluttamatta Lukea, mutta Obi-Wanin ääni käskee häntä tekemään sen. Yoda ymmärtää Luken potentiaalin ja päättää ruveta kouluttamaan häntä.
Luke saa arvokasta oppia Yoda’n opissa Voimasta. Yoda myös varoittaa häntä Pimeästä puolesta. Mutta mutta hänen kärsivällisyytensä pettää taas, kun näkeee unessaan Han Solon ja Leian olevan ongelmissa. Hän lähtee pelastamaan heitä, mutta Yoda varoittaa Lukea, ettei hän ole vielä tarpeeksi voimakas kohtaamaan suurinta pelkoaan, Darth Vaderia.
Tässä katkealma tilanteesta (suosikkikohtaus):
Yoda: Stopped they must be; on this all depends. Only a fully trained Jedi Knight, with the Force as his ally, will conquer Vader and his Emperor. If you end your training now – if you choose the quick and easy path as Vader did – you will become an agent of evil.Obi-Wan: Patience.
Luke: And sacrifice Han and Leia?
Yoda: If you honor what they fight for? Yes.
Obi-Wan: If you choose to face Vader, you will do it alone. I cannot interfere.
Luke: I understand. R2? Fire up the converters.
Obi-Wan: Luke! Don’t give in to hate. That leads to the Dark Side.
Yoda: Strong is Vader. Mind what you have learned. Save you it can.
Luke: I will. And I’ll return, I promise.
Muutoksia Uuteen Toivoon on vähän, oikeastaan yksi, ja se onkin todella merkittävä asia lopputuloksen kannalta. Käsikirjoittaja George Lucas ohjasi Uuden Toivon erinomaisesti, mutta hahmojen oikeat luonteenpiirteet ja menneisyys jäivät vielä kysymysmerkeiksi. Imperiumin vastaiskussa veto vastuu siirtyi Irvin Kershnerille, jonka ohjaus on kerrassaan maaginen. Mark Hamill oli erinomainen jo ensimmäisessä osassa, mutta Imperiumin vastaiskussa Luken rooli saa täysin uuden puolen, pimeämmän puolen. Hamill joutuu eläytymään enemmän, kun kamera kuvaa paljon pelkästään häntä. Uudessa Toivossa Hamill harvemmin esiintyi yksin ja useimmiten kohtaukset olivat dialogi pohjaisia. Myös Ford ja Fisher nostavat tasoaan Keshnerin ohjauksessa.
Uusia näyttelijöitä elokuvassa ei ole kuin yksi: Yodan ääni Frank Oz, joka oli hyvä valinta rooliin. Hänen äänensä sopii lähes täydellisesti galakseja nähneelle ja filosofiselle Yodalle. Myös Darth Vaderin rooli kasvaa todella paljon. Jones ja Prowse tekevät Darth Vaderista yhä pelottavamman. Vader on tässä elokuvassa niin paha, hän tekee mitä tahansa saadakseen Luken käsiinsä. Molemmat, Jones sekä Prowse, saavat olla tyytyväisiä itseensä, pääsivät kuitenkin kenties maailman tunnetuimpaan kohtaukseen.
Lavasteissa ja tekniikassa ollaan menty selkeästi eteenpäin. Etenkin elokuvan värimaailma suorastaan loistaa Uuteen Toivoon verrattaessa. Ja edellisessä arvostelussani (Tähtien Sota) olin unohtanut mainita kokonaan herra Williamsin, mikä munaus! Tämä mies osaa luoda kohtauksiin aivan omanlaisen tunnelman sävellyksillään. Yksi suuri tekijä, miksi Tähtien Sota -leffoissa on se aivan oma fiiliksensä. Uusia planeettoja Imperiumin vastaiskussa (ja aivan upeita sellaisia) ovat Yodan soinen kotiplaneetta Dagobah, Antartiksen tapainen arktinen Hoth ja leijuva Pilvikaupunki.
Jos Uusi Toivo oli puhtaasti seikkailu, jopa satumainen, sci-fi elokuva Imperiumin vastaisku vetää sitä suorastaan vastapalloon. Elokuva on niin synkkä ja traaginen. Imperium osoittaa olevansa iso ja paha, eikä anna kapinallisten enää hyppiä silmilleen miten tahtoo. Elokuvan hahmojen pää täyttyy epätoivolla ja tuskalla.
( seuraava kappale sisältää MERKITTÄVÄN juonipaljastuksen, lue halutessasi)
Ehkä elokuvan suurin asia on Luken ja Darth Vaderin suhteen muuttuminen. Legendaarinen “No, I’m your father” kohtaus on nykyään niin kliseinen ja kulunut, mutta jutun pointti on juuri se, että tästä elokuvasta se lähti. Katsojan mielessä asetelmat kääntyivät päälaelleen. Voiko Luke tappaa omaa isäänsä? Kohtaako hän samallaisen kohtalon kuin isänsä ja jne.
Imperiumin vastaisku antaa kertakaikkiaan herkulliset lähtökohdat episodi VI varten, joka jatkaa loistavien elokuvien sarjaa. Mutta, älkää ikinä katsoko episodia VI, ellette ole katsoneet tätä ensin. Siitä ei saa muuten puoliakaan irti.
Kokonaisuutena Imperiumin vastaisku on selkeästi paras ja merkittävin kaikista SW-saagan elokuvista. Koko tarinan kannalta tärkeimmät tapahtumat tapahtuvat juuri tässä osassa. Parhaan siitä tekee sen kokonaisuus. Loistava juoni ja juonikäänteet, kuvaus, roolisuoritukset, ohjaus… Mutta kuitenkin suurin yksityinen asia on sen dramaattisuus; mikään muu – ainakaan vanhoista SW-leffoista – ei sisällä niin paljoa surua ja kauhua kuin tämä episodi. Jotkut ovat myös sanoneet Imperiumin vastaiskua filosofiseksi elokuvaksi, jolla viitataan selkeästi Yodan opetuksiin.
[Luke can’t levitate his X-Wing out of the bog]Luke: I can’t. It’s too big.
Yoda: Size matters not. Look at me. Judge me by my size, do you? Hmm? Hmm. And well you should not. For my ally is the Force, and a powerful ally it is. Life creates it, makes it grow. Its energy surrounds us and binds us. Luminous beings are we, not this crude matter. You must feel the Force around you; here, between you, me, the tree, the rock, everywhere, yes. Even between the land and the ship.
Vielä näin lopetukseksi sanottava, että teos ansaitsisi 6 tähteä. Todellinen mestariteos vailla vertaa.
