Kun ihmiset puhuivat “homolänkkäristä”´, se sai tietenkin aikaan pieniä ennakkoluuloja. Heath Ledger ei ollut minulle tuttu näyttelijä entuudestaan, mutta kun olin nähnyt Yön Ritarin… minun oli pakko nähdä tämä Oscareita voittanut elokuva, ja nähdä mihin muuhun tämä karismaattinen näyttelijä pystyi.
Annie Proulx’n romaaniin perustuva elokuva vie katsojan aluksi vuoteen 1963, jossa kaksi köyhää nuorta heteromiestä koettavat tienata rahaa paimentamalla lampaita Wyomingissa kesällä. Vähäpuheinen Ennis Del Mar ja rento Jack Twist eivät tunne toisiaan, mutta alkavat pikkuhiljaa ystävystyä. Myöhemmin he kokevat jotain odottamatonta ja rakastuvat toisiinsa. Töiden päätyttyä heidän tiensä eroavat ja he jatkavat normaalia elämäänsä. Ennis menee naimisiin Alma Beersin kanssa ja he saavat lapsia. Jack muuttaa Texasisiin, tapaa Lureen Newsomen jonka kanssa hän avioituu ja he saavat pojan. Silti Jackilla ja Enniksellä on iso aukko elämässään… he kaipaavat toisiaan suuresti ja lopulta päättävät tavata taas pitkästä aikaan.
Alusta lähtien elokuva herätti minussa jotakin esille. Aluksi ihailin suuresti maisemia, kuvaustyötä ja musiikkia, joka oli rento, mutta hieno lisäys tunnelmaan elokuvalle. Brokeback Mountain on todella kaunis elokuva, joka jäi pyörimään minun mielessäni, ja varsinkin elokuvan viimeiset hetket melkein toivat tipan linssiin.
Anne Hathawayn näyttelytaito oli positiivinen yllätys, mutta päätähdet Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal tekivät loistavaa ja jopa rohkeata työtä näytellessään. En voisi kuvitella kovinkaan monen tekevän samoin.
Brokeback Mountain antoi minulle samalla toisenlaisen käsityksen homoseksuaalisudesta, sillä olen nähnyt tämä seksuaalisen suuntautumisen ärsyttävänä nykyajan trendinä. Tämä oli aivan muuta… Nuoret miehethän olivat hetereoita, kunnes joutuivat ennalta arvaamattomaan tilanteeseen. Voisin jopa rohkeasti sanoa… tämä on ehdottomasti paras rakkaustarina minkä olen valkokankaalla nähnyt.
