Molly (Murphy) on juuri 22 vuotta täyttänyt nuori nainen, jonka elämä on lievästi ilmaistuna hunningolla. Hänen kämppänsä on erittäin siivottomassa kunnossa ja laskut on maksamatta. Molly käy läheisessä yökerhossa ja hänen raha-asiat ovat hänen edesmenneiden vanhempiensa managerin hoidossa. Manageri ei kuitenkaan ole sieltä rehellisimmästä päästä, vaan ukkeli ottaa rahat ja häipyy maasta. Pian Mollyn on otettava itseään niskasta kiinni ja mentävä töihin. Hän joutuu lastenhoitajaksi 9-vuotiaalle Raylle (Fanning), joka on Mollyn täydellinen vastakohta. Rayllä on paha bakteerikammo ja on muutenkin siisteyshullu ja hän kuuntelee klassista musiikkia. Ray käyttäytyy muutenkin ikäisekseen turhankin aikuismaiseksi ja Ray kokee Mollyn ikäistään lapsellisellisemmaksi. Sitten he yrittävät muuttaa toisiaan.
Uptown Girls yrittää olla draaman ja komedian sekoitus. Mutta sen ei onnistu olemaan kumpaakaan. Draamaksi tämä raina epäonnistuu sen vuoksi, ettei kykene herättämään katsojassa mitään tuntemuksia, korkeintaan vahvan tympääntymisen. Itseeni ei tämä leffa ainakaan vaikuttanut mitään.
Komediaksi tämä ei ole tarpeeksi hauska. Tästä ei paljon hupia irtoa. Muutama suupieliin hymyn nostava kohtaus on, mutta se ei riitä alkuunkaan. Muutenkin tekijöillä tuntui olevan elokuvan tavoite hukassa. Heillä tuntuu olleen vaikeuksia päättää, onko tämä musiikkialaan keskittyvä romanttinen teinikomedia, vaiko vakavasti otettava draama aikuisesta ja lapsesta. Nyt on sitten tehty tällainen ihme kompromissikeitos, joka ei ota toimiakseen.
Varmaan elokuvan sanoma on ihan hyvä, mutta homma epäonnistuu täysin. Elokuva yrittää saada ihmiset käyttäytymään ikänsä edellyttämällä tavalla, mutta asiaa väännettään niin rautalangasta, että selkeästi havaitsee, miten katsojaa taas aliarvioidaan. Muutenkaan käsikirjoitus ei ole järin onnistunut. Päähahmot ovat suorastaan epäuskottavia. Heitä on kärjistetty liikaa, jotta homma toimisi kunnolla. Muutenkin hahmot ovat niin laiskasti kirjoitettuja, ettei heistä saa minkäänlaista kosketuspintaa.
Myöskään elokuvan kulku ei toimi. Leffa poukkoilee kohtauksesta toiseen vailla minkäänlaista suunnitelmaa. Ihan kuin juonenkulkua olisi suunniteltu leffaa tehtäessä. Elokuvan onnistuu muutenkin olemaan aika tylsä ja mitäänsanomaton, eikä dialogissakaan ole mitään imua, vaikka muutama repla onkin hauska. Ja loppuun yritetään vielä saada jotain koskettavuutta, mutta siinä vaiheessa katsoja on jo niin turtunut, ettei enää tunne mitään.
Pääkaksikon näyttely on ihan ok-tasoista. Brittany Murphy tekee kohtalaista työtä, eikä surkeasta kässäristä olisi enempää irti varmaan saanutkaan. Parhaimpiin lapsinäyttelijöihin kuuluva Dakota Fanning tekee myös ihan hyvää työtä, vaikka hänen hahmonsa on liiankin epärealistinen. Eivät muutkaan näyttelijät aivan surkeita ole, mutta he jäävät täysin sivuosaan, ja monien hahmojen tarpeellisuuskin on aika kyseenalainen.
nimimerkki: Ville
