Liisa Helmisen ohjaama, Leena Krohnin romaaniin perustuva “Pelikaanimies” kertoo ihmisen ja linnun ystävyydestä, ja linnun yrityksestä selviytyä ihmisten maailmassa.
Herra Lintu (Kari Ketonen) tulee maahan ja haluaa oppia ihmisen tavoille.
Häntä opettavat samalla sisäpihalla asuvat Emil (Roni Haarakangas) ja Elsa (Inka Nuorgam). Emilin vanhemmat ovat juuri eronneet ja hänellä ei ole kaupungissa ystäviä, ja hän tutustuu pelikaanimieheen ja he rupeavat viettämään aikaa yhdessä. Heillä on yhteinen salaisuus, jota ei kerrota kellekään muulle ihmiselle: nimittäin se, että Herra Lintu on oikeasti pelikaani.
Lapset opettavat häntä lukemaan ja kirjoittamaan, hän hankkii vaatteita, työpaikan, asunnon ja lopulta ystäviä ja treffiseuraakin. Kaikkien hyvien juttujen lisäksi törmää Herra Lintu myös ihmiselämän varjopuoliin. Onko ihmisenä eläminen sittenkään niin mielekästä ja hienoa?
Ketonen vetää loistavan roolin Herra Lintuna, hänen elekielensä ja loistava hahmonsa kantaa vahvasti läpi koko elokuvan. Sivuosissa on muutamia oivia valintoja, joista mainittakoon Jussi Lampi loistavan yrmeänä oopperan näyttämömestarina, Heikki Kinnunen hyväntahtoisena posteljoonina ja Ismo Kallio todella lempeänä oopperan vahtimestarina. Varsinaiseksi ongelmaksi koostuu sitten elokuvan muut näyttelijät. Kumpikaan elokuvan lapsitähdistä ei osaa näytellä tippaakaan. Onhan heidän touhunsa suloista kyllä, mutta pidemmän päälle se rupeaa vain ja ainoastaan puuduttamaan. Myös erittäin huono dialogi on välillä elokuvan kohtauksissa läsnä. Perheen äitikin on varsin kamala, ja samaa voi sanoa oikeastaan kaikista muistakin elokuvan hahmoista. Heidän hahmonsa ollaan yksinkertaisesti kirjoitettu ja näytelty huonosti, eikä niistä rakennu kunnollisia henkilöhahmoja.
Toinen ongelmallinen tekijä on elokuvan kuvaus. Onhan siinä ihan kivoja värejä painotettu, mutta ainainen Suomen luonnon romantisointi suomalaisissa elokuvissa rupeaa pikku hiljaa ärsyttämään. Pitkät luontokuvat saavat aivoni sapettamaan, enkä yksinkertaisesti vain voi sille mitään.
Olen sitä mieltä, että elokuvassa ei olisi tarvinnut olla lapsia. Se olisi ollut paljon mielenkiintoisempi, mikäli se olisi keskittynyt vain ja ainoastaan Herra Linnun selviämiseen ihmisten maailmassa ilman näitä kahta auttavaa lasta. Ketosen roolisuoritus onkin aivan mielettömän hyvä, eikä se ole yhtään samalla aaltopituudella elokuvan muun toteutuksen kanssa. Harmi. Paremmalla käsikirjoituksella, näyttelijänvalinnalla, kuvauksella ja ohjauksella tästä oltaisiin varmasti saatu hyväkin elokuva.
nimimerkki: anthoun
