Toisen maailmansodan seurauksena rahapulasta kärsineen Walt Disneyn historiassa Tuhkimo merkitsi paluuta pitkän animaatioelokuvan vaativaan maailmaan. Elokuva oli Disneylle suunnaton riskisijoitus, sillä sen epäonnistuminen olisi saattanut kaataa koko studion. Siksi elokuvasta tuli Lumikin (1937) veroinen urotyö, johon panostettiin studion kaikki osaaminen. Satujen ajattomaan viehätykseen uskonut Disney halusi elokuvan olevan jälleen jotain ennennäkemätöntä ja lumoavaa aikakauden kyynistyneelle ja sodan vakavoittamalle maailmalle.
Tuhkimossa satu-elementti on kenties vahvempi kuin missään Disneyn satuihin perustuvissa elokuvissa. Elokuva tapahtuu tyystin omassa, ajattomassa ja maailmassaan ja sen hahmot ovat puhtaita karrikatyyreja universaalisti tunnistettavista hahmotyypeistä. Sen maailmassa on mahdollista saada haltijakummin apua, kun hätä on suurin, eikä rakastuminen yhdessä illassa ole mitään kyseenalaistettavaa. Elokuva jopa kykenee perustelemaan lähes typerältä kuullostavan lasikengän perusteella tapahtuvan morsiammen valinnan omalla sisäisellä logiikallaan ilman, että sen ympärille tarvitsee rakentaa mitään sen mutkikkaampaa.
Tuhkimosta on olemassa useita erilaisia versioita ja muunnelmia, jotka painottavat sadun eri elementtejä. Satukirjailija Charles Perraultin versioon pohjautuva elokuva jättää Tuhkimon taustan vähemmälle huomiolle ja päätyminen ilkeän äitipuolen ja kahden sisarpuolen kotiorjaksi kuitataan alun satukirjanarratiolla. Keskeiset tapahtumat pyörivät tanssiaiskutsun, prinssin tapaamisen ja lasikengän sovittamisen ympärillä.
Tarinaa on tyypilliseen tapaan yksinkertaistettu, suoraviivaistettu ja “disneyfoitu” lisäämällä karrikatyyrimäisten päähenkilöiden vastapainoksi värikkäitä eläinsivuhahmoja tuomaan toimintaa ja viihteellisyyttä elokuvaan. Hiirihahmoilla on kuitenkin paikkansa tarinassa, sillä heidän kauttaan peilataan Tuhkimon luonneta. Tämän vuoksi Tuhkimo itse onkin monin verroin kokonaisempi hahmo kuin esimerkiksi Lumikki tai Prinsessa Ruususen Aurora. Tuhkimon ja paholaismaisen mairean äitipuolen suhde on kuitenkin koko elokuvan kantava voima. Tuhkimon saama kohtelu, jatkuva nöyryytys ja jopa täysi alistaminen tuntuvat pahalta, minkä vastapainoksi haltiakummin avustuksella saama sovitus on äärimmäisen tyydyttävä. Epätoivon ja suurimman onnen hetket kulkevat käsi kädessä toinen toisiaan korostaen.
Parhaiden satufilmatisointien tapaan Tuhkimo on kuitenkin ensisijaisesti elokuvaversio sadusta kuin elokuvallinen tulkinta siitä. Sen vuoksi elokuvaa on aivan yhtä kiehtovaa tulkita kuin alkuperäisiä satuja. Sisaruskateuden ja mustasukkaisuuden universaalit teemat ovat olemassa, vaikka elokuva tahtookin korostaa Disneylle tyypilliseen tapaan haaveiden ja itseensä uskomisen tärkeyttä. Tuhkimon voi halutessaan nähdä joko konservatiivisena tarinana kilttinä pysymisen tärkeydestä tai vastaavasti voimaannuttavana kertomuksena piilevän potenttiaalin tukahduttamisen mahdottomuudesta. “Tuhkimo” on populaarikulttuurissa käsite, joka on hyvin löydettävissä myös tästä elokuvasta.
Ennen kaikkea elokuva on kuitenkin paluu Disneyn kultakauden formaattiin. Upea, täysin käsityönä toteutettu animaatio kylpee sinisen, kullan ja hopean sävyissä ja on ehdottomasti parasta laatuaan. Suureellinen esillepano valtavine linnoineen ja tanssiaissaleineen luo tunnun eloon heränneestä satukirjasta, joka oli Disneyn taiteellinen toivomus. Tässä tavoitteessa keskeiseen asemaan nousi konseptitaiteilija Mary Blair, joka nousi jatkossa merkittävään asemaan 1950-luvun Disney-filmien visuaalisena äitinä. Kuorrutuksena kakun päälle tulee kokonaisuuteen sopiva musiikki, jota jää helposti hyräilemään pitkiksi ajoiksi elokuvan katsomisen jälkeen.
Tuhkimo on kiistatta yksi Disneyn merkittävimpiä ja parhaita animaatioelokuvia. Se ei välttämättä ole kaikkein älykkäin ja moniulotteisin tarina, mutta sen ei ole tarkoituskaan olla. Sen sijaan se tarjoaa arvokkaan ja taiteellisesti korkeatasoisen animaatiosovituksen sadusta, joka jo itsessään on kiehtonut lapsia ja aikuisia jopa tuhansien vuosien ajan (ensimmäiset Tuhkimo-tarinat ovat peräisin ensimmäisen vuosituhannen Kiinasta). Jos tämän konseptin hyväksyy, siitä on vaikea löytää mitään moitittavaa. Parhaiden Disney-animaatioiden tapaan se vie mennessään tunne edellä.
Elokuvasta tuli kuin tulikin suunnaton yleisömenestys ja se auttoi jälleen vakiinnuttamaan Walt Disneyn paikan yhtenä aikakautensa suurista viihteentekijöistä. Öinen haavekin voi siis joskus toteutua tosi elämässäkin, jos uskoa vain riittää.
