Tammikuussa 1968 pohjoiskorealaiset sotilaat tunkeutuivat Etelä-Koreaan tehtävänään eliminoida eteläkorean presidentti. Tehtävä ei kuitenkaan onnistunut ja tämän myötä Etelä-Korea varusti 31 miehen joukkueen kuolemaantuomituista vangeista ja antoi heille tehtäväkseen tunkeutua Pohjois-Koreaan tappaakseen Kim Il-Sungin. Tästä alkoi 31 miehen koulutus Silmido-nimisellä saarella, joista parin vuoden sisällä olivat tulleet täydellisiä sotilaita Eletään jo 70-luvun alkua, jolloin Etelä- ja Pohjois-Korean väliset suhteet alkoivat lämmetä, jolloin Kim Il-sungin murhayritys ei sopisi enää kuvaan ja Etelä-Korean ylempi johto keskeyttää murhayritystehtävän ja lopulta määrää joukon eliminoitavaksi…
Silmido on alkuasetelmiltaan mitä kiinnostavin elokuva. Etelä- ja Pohjois-Korean tilanteesta on tehty jo muutama todellinen helmi, joista mainittakoon se parhain eli Chan-wook Parkin Joint Security Area, ja Silmido ottaa ison harppauksen kertoessaan eteläkorealaisten halusta yhdistää Koreat murhaamalla Pohjois-Korean johtajan Kim Il-Sungin. Mutta valitettavasti elokuva ei saa oikeastaan mitään irti kiinnostavasta aiheestaan. Elokuva pikimmiten tyytyy vain toteamaan Silmidon joukkojen isänmaallisuudesta muutaman repliikin kautta. Syy on enimmäkseen mainstream-tyylisessä käsikirjoituksessa, joka on tehty viihdytettäväksi, ei kantaaottavaksi elokuvaksi. Valitettavasti Silmido tekee tässä pahimman virheensä, kun elokuva on tehty pelkästään ja ainoastaan ison yleisön elokuvaksi. Sitä en väitä, ettei elokuva olisi erittäin viihdyttävä tai hyvä, nimittäin elokuvan ääressä aika kuluu yllättävän hyvin ja katsoja saa sentään oivan annoksen viihdytystä jo pelkästään alun koulutussession aikana. Elokuvasta on varattu puolet koulutussessiolle, joka on toteutettu erittäin mallikkaasti ja alkupuoli onkin elokuvan parasta antia.
Vaikka käsikirjoitus ei tarjoa oikeastaan mitään, niin silti näyttelijät tekevät parhaansa ja Silmidon parhaiksi puoliksi voidaan mainita hienot näyttelijäsuoritukset. Muutamat näyttelijät tekevät työnsä sellaisella antaumuksella, että katsoja tulee välittämään heidän seuraamuksistaan, vaikkakin käsikirjoitus ei tule takaamaan heille oikeastaan mitään.
Silmido ei ole onnistunut kuvaus Etelä- ja Pohjois-Korean tilanteesta, mutta viihdyttävyysarvo on elokuvassa huipussaan. Voin jo pelkästään suositella elokuvaa alun koulutussession ja lopun taistelukohtauksen vuoksi.
